9-11.3 Yokohama ja Lauri kylässä

Perjantaina saapui kylään Tokioon Markon eli toisen suomalaisen sankarin kaveri Lauri viikonlopun pituiselle intensiivicity-lomalle. Ei päästetty poikaa pahemmin lepäämään pitkän lennon jälkeen. Lauri on asunnut vuoden Kiinassa ja tältä reissulta onkin jäännyt muutama japanilainen kaveri, jotka mekin sitten näimme kun porukka vietti jälleennäkemisbileitä.

Jälleennäkeminen

Lauri ja Marko

Perjantai vietettiin pääsääntöisesti izakayassa ja tuttuun tapaan tuli taas hengailtua kaikenlaisten random-tyyppien kanssa. Väsymys oli kuitenkin viikon jälkeen varsin kova ja päätettiin myös lähteä seuraavana aamuna Yokohamassa pyörähtämään, joten olikin peliliike lähteä viimeisellä junalla kotiin.

Aikaisin aamulla eli puoleltapäivin oltiin sitten Suomi-tiimillä liikenteessä. Mukana oli meidän saksalaistoverimme Jonas ja perillä Yokohamassa odotti Laurin ystävä Raiske. Yokohamaan pääsee Shinjukulta junalla noin puolessa tunnissa mikä on kyllä varsin vähän.

Yokohamaa mereltä

Perillä otettiin ensin venetaksi, joka vei meidät näppärästi Yokohaman kuuluisan Chinatownin
läheisyyteen niin, että saatiin samalla ihailla kaupunkia meren suunnalta. Chinatownissa pällisteltiin sitten menoa jonkin aikaa ja katseltiin kiinalaisia tavaroita, joiden hinta on täällä noin kymmenkertainen Kiinaan verrattuna.

Keskustaa

Chinatown

Chinatown

Siinä sompaillessa pääsi nälkä yllättämään ja kierreltiin hetken aikaa etsien meidän budjetille sopivaa ruokapaikkaa. No sopivalta vaikuttava löytyikin, mutta emme aivan tulkanneet listassa olevia kanjeja oikein ja luultiin että eräs houkuttelevalta vaikuttava setti olikin kahdelle. No näin ei asia aivan ollut ja aterian hinta siis tuplaantui.

Japani eroaa monesta muusta Aasian maasta kyllä siinä suhteessa, että täällä kun tulee jotain
tuolla tavalla mokailtua niin kukkarosta lähtee helposti yllättävän iso kasa rahaa.

Kootiin kuitenkin itsemme ja jatkettiin matkaa. Turha tässä oli itkeä kun paskat olivat jo housussa. Taistelimme läpi Yokohaman keskustan aina Landmark Towerille. Sieltä olikin taas näiden näköalatornien tapaan upeat näköalat ympäristöön. Eteisyydessä häämötti myös Tokion valtava pilvenpiirtäjärypäs. Eniten kuitenkin hämmästytti se huomio, että
missään vaiheessa ei Yokohaman ja Tokion välillä asutuslakannut vaan rakennuksia näkyi
silmänkantamattomiin.

Näköalatornista

Tässä vaiheessa alkoi tulemaan jo ikävä omaa kotikaupunkia että lähdettiin siirtymään takaisin Shimotakaidoon. Perillä pistettiin pienet kotibileet pystyyn ja mukaan liittyi Laurin tokioilainen kaveri Ueno ja hänen frendinsä. Tällä porukalla lähdettiin sitten ensin kikkailemaan Takadanobaban kaupunginosaan. Täällä ei oikein keksitty mihin mennä mutta tulipahan treenailtua Nanpaa eli vapaasti suomennettuna riiamista. Tosin virallisestihan haluamme vain treenata Japanin kieltä.

Tästä matka jatkui jo tuttuun Shibuyaan, niin että mukaan tarttui asemalta joku japanilainen
tyttä, jonka nimi on jo tässä vaiheessa painunut unholaan. Perillä Shibuayalla jatkettiin samaa linjaa, mutta lopulta päädyttiin klubin sijaan Izakayaan. Täällä olikin sitten aika häröä meininkiä aina aamuun saakka.

Lauri ja Ueno

Ei jaksa enää

Pissiskin hyytyi

Vaikka väsymys painoi sunnuntaina aika huolella meikäläisen piti vielä suoritua parista tapaamisesta, jotka kyllä jaksettiin varsin hyvällä menestyksellä, mutta maanantaina olikin kyllä sitten varsin kuollut olo.