16-26.2.2007 Pikkusysteri kylässä

1. päivä Elina saapuu sekä seikkailua Shinjuku&Shibuya sektorilla

Systeri tuli kylään perjantaina ja mulla sattu olemaan silloin koulun järkkäämä joku retki, mutta se tuli kyllä skipattua, kun en aivan kehdannut Elinaa pistää yksin sompailemaan Tokion keskustassa.

Elina saapui mestoilla siinä puolen päivän jälkeen ja heitettiin nopeasti kamat kämpille ja sitten kaupungille paikkoja katselemaan. Tosin ensimmäiseksi käytiin syömässä ja siinä olikin alkuun hieman haastetta, sillä täällä kun ei haarukoita sun muita pahemmin käytetä, joten systeri joutui aloittamaan tikuilla syönnin intensiivikurssin.

Siitä sitten vatsat täynnä lähdettiin ensimmäiseksi Shibuyalle, missä sijaitsee maailman suurin suojatie tai joku sellainen. Samalla alueella on myös Hachiko-koiran patsas.

Siinä se nyt on...maailman isoin risteys tai mikä nyt onkaan

Tarina koirasta on suurinpiirtein tällainen: 1920-luvulla professorilla, joka opetti Tokion yliopistossa oli koira nimeltä Hachiko. Hachiko saattoi professorin, joka päivä Shibuyan juna-asemalle joka aamu ja palasi sitten iltapäivällä professoria vastaan. Eräänä keväisenä aamuna vuonna 1925 professori kuitenkin kuoli sydänkohtaukseen työpaikallaan eikä koskaan palannut kotiin. Hachiko kuitenkin uskollisena ilmestyi joka päivä asemalle isäntäänsä odottamaan kymmenen vuoden ajan ennen omaa kuolemaansa. Paikalliset ihailivat koiran uskollisuutta ja rakensivat tälle patsaan joka toimii suosittuna kohtaamispaikkana vielä tänäkin päivänä.

Team Siren ja Hachiko

Shibuyalta siirryttiin sitten Shinjukulle, missä ensimmäiseksi käytiin kaupungintalon observation deckillä. Oli kyllä aika älyttömät maisemat kun Tokio vain jatkui ja jatkui silmänkantamattomiin.
Siitä sitten jatkettiin matkaa vieressä olevaan puistoon. Siellä odottikin aikamoinen yllätys kun bongattiin kodittomien rakentama telttakylä. Emme ihan arvanneet sellaista odottaa, mutta näköjään viranomaiset antavat heidän pystyttää varsin pysyviä viritelmiä.

Tokiota

Vähän lisää
Telttakylä

Tämän jälkeen tuli vielä hetki pyörittyä Shinjukun ympäristössä, mutta tässä vaiheessa Elina oli ollut hereillä jo vajaa 30h, joten lähdettiin kotiin lepäämään.

2. Imperial palace, Ueno Park ja biletystä

Tämä päivä olikin sitten oikein tehokas. Ensimmäiseksi sykittiin katselemaan keisarin palatsia ja tulikin sitten käytyä ihan varsinaisesti Tokiossa, sillä alueella sijaitsee varsinainen Tokion juna-asema.

Keisarilla on kyllä aikamoinen pömpeli kun kelaa vielä kuinka kallista maa on Tokiossa. Tosin täälläkin on isoja puistoja ympäriinsä, mutta nämä toimivatkin hyvinä evakuointi-alueina, mikäli maanjäristys tai joku muu vastaava tulee.

Joku palatsin pikkupytingeistä
Sama juttu
Keisarin puutarhaa

Siitä sitten siirryttiin Uenon puistoon, minkä ympäristössä on aivan älyttömästi erilaisia museoita ja muuta sivistävää nähtävää. Me tyydyttiin lähinnä neppailemaan ympäriinsä, mutta hienona kokemuksena syötiin jotkin ihme piirakat, mitkä maistuivat todella hyviltä.

Joku temppeli @Ueno
Sinivalas 1:1

Päivä alkoi tässä vaiheessa kääntyä illaksi ja koska Elinalla oli alla hyvät yöunet päättettiin lähteä kaverini kotibileisiin Chibaan. Sen verran tässä on näköjään tokiolaistuttu, että Chiba tuntui aivan landelta, koska siellä oli talojen välissä jopa tilaa. Kotibileistä tuli oltua jonkin aikaa, mutta tunnelma siellä latistui yllättävän nopeasti, joten päätettiin lähteä sitten kaupunkiin bilettämään.

Ja tämä olikin todella hyvä päätös. Hieman vaan matkalla kuumotti kun kotiin ei ollut menemistä junien takia ja olin pelimiehenä sanonnut Elinalle, että ei tarvi ottaa passia messiin. No onneksi täällä käy henkilöllisyystodistuksesta myös ISIC-kortti, joten päästiin klubille sisälle. Mestan nimi oli Womb ja soittajana sattui olemaan Mike Morales ja tulikin sitten tanssittua oikein huolella. Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta oli kyllä niin sanotusti vitun siistiä.

Bileiden loputtua mentiin vielä jatkoillekkin vaikka meikäläisellä alkoi virta jo loppumaan, mutta lomalainen kun jaksoi sykkiä niin eihän siinä mikään auttanut. Aamulla sitten siinä yhdeksän maissa selvittiin kämpille ja siitä sitten väsyneenä mutta onnellisena nukkumaan.

3-4. päivä

Sunnuntai meni käytännössä koomailessa ja hehkuttaessa edellistä iltaa. Illalla jaksettiin kuitenkin mennä vielä kaupungintalolle ihastelemaan näköalaa pimeän aikaan. Maanantaina minä menin kiltisti kouluun ja Elina sai kokea selviytyä Tokion sykkeessä ihan omin voimin. Hyvinhän tuo taisi mennä, ainakin sen perusteella että ilmestyi ihan sovittuun aikaan koululle uudestaan. Illalla sitten vielä vähän pakkailtiin ja suunniteltiin alkavaa Japanin kiertuetta.

5. päivä Tokyo -> Osaka

Aamulla lähdettiin sitten ovelasti aamuruuhkan jälkeen vasta liikkeelle, sillä rinkkojen kanssa ei täpötäyteen junaan kamalasti huvittanut lähteä. Lopulta saavuttiin Shinganawan asemalla, josta Shinkansenit eli luotijunat lähtevät muualla Japaniin. Ja eipä ole kyllä laadukkaampaa junamatkaa tullut tähän mennessä koettua. Reilu 500 kilometrin matka sujahti 2,5 tunnissa tilavilla paikoilla löhöten ja maisemia katsellen.

Perillä Osakassa Nagisa olikin jo meitä odottamassa ja iskettiin rinkat tavarasäilöön ja lähdettiin tutkimaan Osakan ympäristöä. Ensimmäisenä kohteena meillä oli Osakan linna, mikä olikin todella vaikuttava ilmestys. Osasin kyllä odottaa sellaista tietyn tyypistä isoa rakennusta, mutta enpä arvannut että sitä ympäröisi valtavat linnoitelmat. Päälinnan ylimmiltä kerroksilta avautuikin hienot näköalat ympäri Osakaa.

Osaka-jou

Osaka-joun yläkerrasta

Linnanmuuria

Osakaa

Nagisan ja Yukon yliopisto

Lopuksi tuli vielä hieman pyörittyä kaupungilla, mutta matkaaminen alkoi jo vaatia veronsa ja päätettiin lähteä Hirakatan kaupunginosaan, missä Nagisan koti sijaitsee. Illalla mentiin sitten ihanasti Izakayaan syömään Nagisan ja Yukon kanssa. Tytöt tilailivat pöytään kaikenlaisia syötäväntapaisia juttuja joiden nimistä ei ole enää tässä vaiheessa mitään hajua, mutta hyvää oli.

Ai, Yuko ja Nagisa

Jälkkäriä

6. päivä Kyoto

Tää päivä saatiin viettää Elinan kanssa kahdestaan ja päätettiin lähteä tutkimaan Kyotoa. Perillä päästyämme limboiltiin keskustassa nälissämme ties kuinka pitkään eikä oikein tiedetty mihin mennä ja millä. Lopulta sitten kun löydettiin ruokapaikka ja saatiin safkattua niin yllättäen kaikki asiat järjestyivät noin 20minuutissa. Ensimmäisenä kohteena oli Kiyomisu-dera. Enpä mä nyt siitä osaa oikein sen tarkemmin kertoa, pähee maisema ja komeita rakennuksia ja päästiin myös me poseeraamaan parin kimono-pukuisen tytön kanssa.

Kioton juna-asema I

Kioton juna-asema II

Katukuvaa Kiotosta

Kiyomisu-dera I

Kimono-tytöt ja Team Siren
Kiyomisu-dera II


Kiyomisu-dera III
Pikkukadulta taas

Sitten kierreltiin vähän Kyoton pikkukujia ja viihdyttiinkin niissä niin hyvin että seuraavan kohteemme olikin jo mennyt kiinni. Siitä sitten säädettiin itsemme takaisin Hirakataan. Illalla mentiin tyttöjen kanssa uudestaan syömään ja nautittiin Okonomiyakia, mikä on sellainen japanilainen versio pannukakusta. Ensin istutaan porukalla pöydän ääreen, jonka keskellä on sellainen grillijudeemi johon tarjoila sitten iskee lähinnä oksennukselta näyttävän kasan safkaa, joka sitten siinä porukalla käristetään ja nautitaan.

Okonomiyakia kehiin

Ja sitten syömään

Illalla sitten hengailtiin vielä Yukon kämpillä ja tuli siinä sitten vähän selvitettyä sitä meidänkin tilannetta. Aina ei mene elämässä asiat niinkuin haluaa, mutta oli kyllä hyvä että saatiin puhuttua asiat selviksi niin on paljon helpompi jatkaa tästä eteenpäin.

7. Taas Kyotoon

Nyt liittyi Nagisakin mukaan matkaan ja ensimmäisenä kohteena meillä oli Fushimi-Inari Taishan temppeli, mikä on ollut myös elokuvassa Memoirs of a Geisha. oltiin aika yllättyneitä kun huomattiin kuinka laaja temppelialue oli ja kuinka paljon niitä portteja siellä oikein oli. Siinä sitten käveltiin ja nauttittiin rauhallisesta luonnosta ja hienoista maisemista.

1. Portti

Muutama lisää

Ja taas

Maisemaa levähdyspaikalta

Kävelysetti osoittautui yllättävän vaativaksi ja setin jälkeen olikin kova nälkä, joten pysähdyttiin ensimmäiseen mahdolliseen ravintolaan safkailemaan. Tankkauksen jälkeen siirryttiin Nagisan johdattamana Ryooan-ji:n temppeliin, jossa sijaitsee se uber-kuuluisa kivipuutarha. Olihan se mielenkiintoinen, mutta minuun teki suuremman vaikutuksen se ympäröivä puutarha. Kivistä olisi varmaan saannut enemmän kiksejä, jos olisit tullut mestoille aamulla ja välttänyt sen ryysiksen mikä siellä oli.

Siinä ne nyt on...15 kiveä soran keskellä

Päivän viimeinen nähtävyys oli Japanissa erittäin kuuluisa Kinkaku-ji, jossa sijaitsee upea kultainen pavilijonki. Kuvat puhukoon puolestaan. Täällä sattui myös jännä yhteensattuma. Oltiin juuri poistuttu temppelistä ja neppailtiin jotain siinä parkkipaikalla kun jostain joku huusi meikäläisen nimeä. Olin kyllä hetken aikaa että mitäs v*ttua oikein tapahtuu, mutta huutajaksi paljastui yksi oman koulun japanilaisista vapaaehtoisista. Tiesin kyllä että tyttö on Kyotossa käymässä mutta ei oltu mitenkään suunniteltu että törmättäisiin siellä. Niin se pieni piiri pyörii täällä Japanissakin.

Kultainen pavilijonki

Illalla pyörittiin sitten vielä keskustassa ja yritettiin bongata oikeita Geishoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta saatiinpahan vietyä Elina sushi-ravintolaan, jossa ykkösherkuksi taisi osoittautua mustekala :D Elinalta saa kysyä tarkemmin että mikä oli meininki.

Kiotoa iltahämärässä

Lamppu-härdelli

Lopulta sitten palattiin takaisin Hirakataan ja vaikka väsymys painoikin niin käveltiin hetken aikaa ympäriinsä ja bongattiin myös Hirakatan tunnettu maamerkki eli ison kartanon näköinen love hotel.

LOOOVEEE Hotel

8. päivä Osaka -> Hiroshima

Aamu venyi hieman pitkäksi eikä päästy ennen puoltapäivää yhtään mihinkään. Nyt oli vuorossa hieman huoltotoimenpiteitä, sillä meikäläisen oli pitännyt päästä parturiin jo pidemmän aikaa. Onneks Nagisa tuli mukaan tueksi ja turvaksi, sillä meikäläisen japanin taidot eivät ihan ko. juttuun riittäneet.

Tämän jälkeen olikin sitten aika jättää Nagisalle hyvästit, sillä hän ei enää voinnut lähteä kaupungille kun piti hänen piti lähteä duuniin. Me mentiin vielä kattomaan Osakan akvaariota. Mestan vaikuttavin otus oli yllättäen mestan vetonaula eli nelisen metriä pitkä valashai.

Akvaario

Valashai

Osakaa

Tästä siirryttiin sitten ah niin pätevällä Shinkansenilla Hiroshimaan. Pienen spora-säädön jälkeen selvittiin myös hostellille ja siitä sitten illallisen jälkeen onnellisena nukkumaan.

9. päivä Etajima

Ensimmäisenä matkakohteena meillä oli Hiroshiman seutuvilla Etajiman saari, missä opettajani mukaan sijaitsee laivastotukikohta, jossa on myös museo joka käsittelee kamikaze-sotilaiden historiaa. Tämä tietysti oli herättänyt minun mielenkiintoni ja kun mestaa olivat muutkin vähän kehunneet niin pitihän sinne lähteä.

Aluksi saatiin vähän aikaa säätää paikallisjunilla ja hieman myös lautalla. Saarelle kun viimein päästiin niin aiheuttettiin ruuhkaa kun selviteltiin bussikuskin kanssa, että missä meidän pitäisi jäädä veke. Lopulta kuitenkin selvittiin itse laivastotukikohtaan ja meillä kävikin hyvä tuuri, sillä matkaan oli juuri lähtenyt opastettu kierros, jonka mukaan me pääsimme. Kierros oli tietysti japaniksi ja välillä tuntui että me olimme osa näyttelykalustoa, sillä aina välillä opas selvitteli japaniksi jotain meistä ja Suomesta niin että me seistiin siinä poppoon keskellä ja kaikki
tuijottivat meitä.

Päärakennus

Testamentti

Kaiten-torpedo

Vaikka museon aihe olikin mielenkiintoinen niin mestasta ei kyllä kovin paljoa saannut irti sillä englanniksi oli selitetty vain murto-osa jutuista. Mutta tulipahan nähtyä nyt vähän jotain muuta kuin sitä mitä perusgaijinturisti näkee.

Paluumatkalla pysähdyttiin myös toisessa museossa, missä oli kaikennäköistä mielenkiintoista juttua lähialueista ja japanin laivastosta. Mutta tadaa taas jälleen kerran kaikki tekstit niillä pirun kiekuroilla. Onneksi mestoilla oli myös pienoismalleja, animaatiota sun muuta, joten hommasta sai edes jonkinnäköisen kuvan. Täytyy kyllä sen verran miinusta antaa Japanin turismille, että kovin menossa mestassa ei ulkoomaalaista ihan loppuunsaakka ajatella.

Maisemaa

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran että lähdettiin takaisin Hiroshimaan. Perillä tuli tehtyä jälleenkerran se perusmoka että lähdettiin nälkäisinä kikkailemaan kaupungille ilman karttaa. Noo siinä pari tuntia tuli säädettyä ympäriinsä ennenkuin löydettiin ravintola. Ja jälleen kerran aterian jälkeen kaikki sujui kuin rasvattu.


10. päivä A-bomb museum, Miyajima ja takaisin Tokioon

Nyt tuli sitten nähtyä tähän mennessä vaikuttavin yksittäinen paikka Japanissa. Kuten varmaan tiedetty Hiroshimalla on kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen paikka maailmassa missä atomipommia on käytetty ihmisiä vastaan. Meidän hostellikin sijaitsi alueella missä atomipommin tuhovaikutus oli suurimmillaan ja tämä pistikin vähän väliä miettimään maailman menoa.

Atomipommin raunioittamista taloista on vain yksi jätetty siihen kuntoon mihin se jäi pommin jäljiltä. Alueella on lisäksi pari museota ja rauhanpuisto. Museot olivat kyllä varsin tiukkaa tavaraa täynnä ja pahaa teki lukea Hibakusuyaien eli atomipommin uhrien tarinoita kyseiseltä ajalta. Eipä tuota tempausta oikein mitenkään voi hyväksyä, mutta ihmisluonto on tälläinen. Mietittyttää vain aikailla miten vähän aikaa kului ennenkuin toinen atomipommi pudotettiin Nagasakiin ja miten Japanin sodanjohto oli valmis uhraamaan tuhansia henkiä itsepäisyydessään olla antautumatta.

A-bomb dome I

A-bomb dome II

Museoiden jälkeen olikin aikamoinen depis päällä, mutta onneks oli vielä Miyajiman saari käymättä, mikä tarjosikin suuren turistilauman lisäksi myös kivoja maisemia. Harmitti vain että emme päässeet saarella sijaitsen vuoren huipulle sillä sinne johtava köysirata oli jostain syystä suljettu.

Kesyjä mitä nyt onkaan

Temppelin portti

Sitten olikin vuorossa paluumatka Tokioon, jonne saavuttiin iltamyöhäisellä.