9.4-14.4.2007 Etelä-Korea
Japanin viisumit mulla ja Markolla olivat menossa kovaan umpeen tällä viikolla ja päättettiin niiden uusintamatka suorittaa Etelä-Koreaan Seouliin, jossa myös vanha Australian ystäväni
JaeHyun asui.
Maanantai
Lentokoneen lähestyessä Seoulia alkoi jo koneesta näkymään Apartment Cityjä. Eli keskellä peltoja on yht'äkkiä pilvenpiirtäjien rypäs, jotka ovat täynnä asuntoja. Perillä lentokentällä päästiin sitten viimein pienen säädön jälkeen busilla kohti kaupunkia ja viimein itse hostellille.
Hostellilta saikin onneksi soitettua sitten JaeHyunille, joka olikin valmiina lähtemään näyttämään meille kaupunkia. Tämä olikin todella hyvä juttu, sillä illan aikana onnistuttiin kattamaan yllättävän paljon kaupunkia. Mieleenpainuvin juttu oli keskellä kaupunkia virtaava joen tai puron tapainen, joka oli paikkapaikoin koristeltu erilaisin valosysteemeihin. Paikka oli selkeästi pariskunnille viritelty ja nähtiinkin varsin monta paria nauttimassa iltakävelystä. Me pidettiin yllä heteromeininkiä käppäilemällä siellä sitten kolmen jätkän voimin.
Kävästiin myös syömässä jotain random korealaista ruokaa. Paikallisesta oppaasta on kyllä
aina apua, sillä nytkään ei ollut mitään hajua mitä olisi pitännyt tilata kun ei ollut mitään kuvantapaisia missään. Ateria luonnollisesti huuhdottiin alas paikallisella Shoujulla, mikä on makeista perunoista tehtyä viinaa.
Tiistai
Aamulla oli taas tuskaisen aikainen herätys, sillä olimme varanneet tourin DMZ:lle eli demilitared zonelle Etelä- ja Pohjois-Korean rajalle. Olin kyllä hieman yllättynyt siitä että Etelä- ja Pohjois-Korean rajan läpi kulkee päivittäin porukkaa. Etelä-Korealla on pohjoisen puolella muutama tehdas jollain erikoisalueella, jossa kummankin maan porukat painavat duunia. Tehtaita pyritään rakentamaan vielä paljon lisää, sillä perustyövoima on Pohjois-Koreassa huomattavasti halvempaa.
Näköalapaikalta Pohjois-Korean puolelle tähystäessä tuli kyllä muutamaan kertaan ajateltua maailman hulluuta. Korean sota kun kuuluu kategoriaan erittäin turha. Mielenkiintoista oli myös ajatella kuinka siellä toisella puolella on käytännössä aivan erilainen maailma.
Samalla reisulla tuli juteltua myös erään toisen ryhmän matkaoppaan kanssa. Siinä läppää heitettäessä tuli ilmi, että hän oli sattunut olemaan Australiassa samaan aikaan kuin minä ja vieläpä Melbournessa. Lisäksi hän oli mestoilla ollessaan tutustunut muihin suomalaisiin ja tarkemmat tiedustelut paljastivat, että ko. suomalaiset olivat myös Lappeenrannan yliopistosta.
Pieni on maailma.
Keskiviikko
Keskiviikon JaeHyun oli saannut vapaaksi töistä, joten lähdettiinkin hänen kanssaan heti aamusta pyörimään kaupungille. Ensimmäinen kohde oli Korea National Museum, joka on Aasian
suurin museo ja jopa maailman listalla 6. suurin. Museo oli kyllä museoksi todella päheä ja isona plussana mainittakoon, että käytännössä kaikki tekstit olivat myös englanniksi toisin kuin siellä japanilassa.
Vaikka näyttelyt olivatkin varsin sivistäviä oli museo erittäin härö kokemus. Paikalla oli nimittäin lukemattomia koululaisryhmiä yläaste- ja lukioikäisiä oppilaita. Jostain syystä me länsimaalaiset sitten oltiinkin oikein kova hitti ja meitä seurasi vähän väliä lauma tyttöjä pienen välimatkan päässä kikatellen. Jotkut rohkeimmista uskalsivat jopa tulla antamaan pieniä lahjoja tai pyytämään lupaa saada ottaa valokuva. Erittäin hämmentävää...
Erittäin näppärä paperinen juomapussi
Tästä kaikesta häkeltyneenä jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen eli keisarin palatsiin. Täällä taas toistui sama efekti, mutta onneksi pienemmässä mittakaavassa. Oltiin myös juuri sopivasti paikalla, sillä satuimme näkemään vahdinvaihdon. Sisällä palatsialueella oli myös museo, missä pystyimme totustumaan Korealaisten elämään vanhoina aikoina. Museossa tuli myös opittua, miten korealaisten ykkösruokaa Kim-Chitä valmistetaan. Eipä olisi mitenkään tullut mieleen, että valmistusmetodi voisi olla niin monimutkainen.
Tästä taas sivistyneenä mentiin vielä katsomaan JaeHyunin yliopistoa, jonka kampusalue oli hieman eri luokkaa kuin mihin meikäläinen on tottunut. Pelkästään tekniikanpuolen rakennus oli
sellainen Lappeenrannan yliopiston kokoinen rakennus.
Yonsenin yliopisto on kuitenkin vain yliopisto, mutta ko. paikan vieressä sijaitsee alue nimeltään Hongkik, jossa on maailman tihein keskittymä erilaisia pubeja,klubeja ja ravintoloita. Täällä sitten tuli töllisteltyä menoa ihan huolella ja lopulta päädyttiinkin erääseen ystäväni lempipaikoista. Ruokailun lomassa tuli tutustuttua viereisessä pöydässä istuviin tyttöihin ja tämä tapaaminen todistikin meille kovasti epäilemämme väitteen, että korealaiset ovat todella innoissaan kauneus-leikkauksista. Nimittäin tapaamastamme kolmesta tytöstä kaksi oli käynnyt läpi kauneusleikkauksen.
Torstai
Tämä päivä pyörittiin sitten taas Markon kanssa kahdestaan kaupungilla. Tällä kertaan suunnattiin hieman pidemmälle Seoulin varsinaisesta keskustasta. Ensimmäisenä kohteena oli Han-joen toisella puolella sijaitseva Yeouido, joka on Seouli kaupan keskus. Aluella sijaitsevat kaikki suurimmat pankit, mediakonsernit sun muut vastaavat. Täällä sitten neppailtiin aikamme kun päätettiin viimein ottaa jokiristeily ja siirtyä sen avulla toiselle puolelle kaupunkiin Seoulin olympiastadionille. Jokiristeily oli hienoinen pettymys, sillä joen varsi ei tarjoa oikeastaan muuta nähtävää kun lukemattomia betonisia kerrostaloja ja erilaisia siltoja.
Päämäärässämme odotti olympiastadionin vieressä varsin mielenkiintoinen näky. Olympiapuistoon viereen oli nousemassa kirjaimellisesti uusi kaupungin osa. Lukemattomat korkeat kerrostalot olivat rakennusvaiheessa niin, että vasta betoniset rungot oli saatu valmiiksi.
Tästä matka jatkui COEXin maanalaiseen kauppakeskukseen, jota "yllättäen" mainostetaan
taas jonkin maapallon alueen suurimmaksi. Kauppakeskuksessa eniten huomiota herätti,
se että online-pelit ovat täällä Koreassa todellakin iso juttu. Mestoilla oli muutama ständi,
joissa pystyi ilmaiseksi pelailemaan World of Warcraftia ja oli paikalle myös palkattu joku
kaunis nainenkin sitä vääntämään nörttien iloksi.
COEXin lähellä sijaitsee myös Korean Ginza eli se rikkaiden ihmisten ostosalue, jossa sijaitsevat kaikki Guccit,Armanit ja muut designin sankarit. Tämä pätkä oli yllättävän pitkä kävellä ja jaloissa alkoikin jo tuntumaan, mutta ei auttanut valittaa, sillä vielä piti sykkiä Seoul Towerille, mikä hallitsee Seoulin kaupungin kuvaa korkean kukkulan päältä. Kannatti sykkiä, sillä oli kyllä päheät näkymät. Tosin suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti tornin vessa.
Tästä kaikesta väsyneenä taisteltiin vielä itsemme JimJilBangiin, mikä on Korealainen vastike japanilaiselle sentoulle. Suomalaiseen kyllä uppoaa tälläiset systeemit. Erilaisia huoneita oli aina happihuoneesta jadehuoneeseen. Hieman vain ihmetytti, että joihinki huoneisiin piti mennä sellainen kylpytakintapainen päällä varsinaisesta lepohuoneesta, vaikka erikoishuoneen sisällä oli lämpöä sellainen 40-60astetta. Siellä sitten piti hillua erittäin hikisenä ja lopulta tekikin mieli mennä takaisin suihkuun.
Perjantai
Päivä meni nopeasti kun neppailtiin ympäriinsä kaupungilla ja tehtiin viimeiset matkaostokset. Illaksi oltiin sovittu JaeHyunin kanssa tapaaminen ja ennen sitä päätettiin vielä tehdä vierailu JimJilBangiin. Mestoille löytäminen oli yllättävän työlästä, sillä paikalliset hieroglyfit eivät olleet ollenkaan hallussa ja avuliaat korealaiset opastivat meitä millon minnekkin.
Lopulta sitten treffattiin JaeHyun ja mentiin taas Hongkikin alueelle, jossa nautittiin ateriaksi niin maistuvaa korealaista lihasettiä, jonka nimi ei kyllä nyt valitettavasti muistu mitenkään mieleen.
Loppuilta meni sitten suunnitelman mukaan eli Korealaista yöelämää tutkien. JaeHyun hyvästeli
meidät kaverinsa siinä puolen yönaikaan opastettuaan meidät ensin eräälle klubille. Klubi oli kuulemma erittäinen laadukas, mutta sisällä paljastui hieman toinen todellisuus. Sisällä soi vanha hiphop ja paikka oli aivan överitäynnä. Onneksi tuli tutustua paikalla erääseen intialaiseen ja muutamaan saksalais-korealaiseen tyttöön joiden kanssa vaihdettiinkin nopeasti paikkaa. Seuraava mesta olikin mieleeni, sillä porukkaa löytyi mutta silti oli tilaa ja musiikkini vastasi vaativaa makuani. Täällä tuli sitten heiluttua aina aamuun saakka ja lähdettiinkin klubilta suoraan sitten lentokentälle. Loppumatka olikin sitten yhtä suurta koomaa, mutta takaisin Tokioon ja Shimotakaidoon selvittiin kuitenkin.
Maanantai
Lentokoneen lähestyessä Seoulia alkoi jo koneesta näkymään Apartment Cityjä. Eli keskellä peltoja on yht'äkkiä pilvenpiirtäjien rypäs, jotka ovat täynnä asuntoja. Perillä lentokentällä päästiin sitten viimein pienen säädön jälkeen busilla kohti kaupunkia ja viimein itse hostellille.
Hostellilta saikin onneksi soitettua sitten JaeHyunille, joka olikin valmiina lähtemään näyttämään meille kaupunkia. Tämä olikin todella hyvä juttu, sillä illan aikana onnistuttiin kattamaan yllättävän paljon kaupunkia. Mieleenpainuvin juttu oli keskellä kaupunkia virtaava joen tai puron tapainen, joka oli paikkapaikoin koristeltu erilaisin valosysteemeihin. Paikka oli selkeästi pariskunnille viritelty ja nähtiinkin varsin monta paria nauttimassa iltakävelystä. Me pidettiin yllä heteromeininkiä käppäilemällä siellä sitten kolmen jätkän voimin.
Kävästiin myös syömässä jotain random korealaista ruokaa. Paikallisesta oppaasta on kyllä
aina apua, sillä nytkään ei ollut mitään hajua mitä olisi pitännyt tilata kun ei ollut mitään kuvantapaisia missään. Ateria luonnollisesti huuhdottiin alas paikallisella Shoujulla, mikä on makeista perunoista tehtyä viinaa.
Tiistai
Aamulla oli taas tuskaisen aikainen herätys, sillä olimme varanneet tourin DMZ:lle eli demilitared zonelle Etelä- ja Pohjois-Korean rajalle. Olin kyllä hieman yllättynyt siitä että Etelä- ja Pohjois-Korean rajan läpi kulkee päivittäin porukkaa. Etelä-Korealla on pohjoisen puolella muutama tehdas jollain erikoisalueella, jossa kummankin maan porukat painavat duunia. Tehtaita pyritään rakentamaan vielä paljon lisää, sillä perustyövoima on Pohjois-Koreassa huomattavasti halvempaa.
Näköalapaikalta Pohjois-Korean puolelle tähystäessä tuli kyllä muutamaan kertaan ajateltua maailman hulluuta. Korean sota kun kuuluu kategoriaan erittäin turha. Mielenkiintoista oli myös ajatella kuinka siellä toisella puolella on käytännössä aivan erilainen maailma.
Samalla reisulla tuli juteltua myös erään toisen ryhmän matkaoppaan kanssa. Siinä läppää heitettäessä tuli ilmi, että hän oli sattunut olemaan Australiassa samaan aikaan kuin minä ja vieläpä Melbournessa. Lisäksi hän oli mestoilla ollessaan tutustunut muihin suomalaisiin ja tarkemmat tiedustelut paljastivat, että ko. suomalaiset olivat myös Lappeenrannan yliopistosta.
Pieni on maailma.
Keskiviikko
Keskiviikon JaeHyun oli saannut vapaaksi töistä, joten lähdettiinkin hänen kanssaan heti aamusta pyörimään kaupungille. Ensimmäinen kohde oli Korea National Museum, joka on Aasian
suurin museo ja jopa maailman listalla 6. suurin. Museo oli kyllä museoksi todella päheä ja isona plussana mainittakoon, että käytännössä kaikki tekstit olivat myös englanniksi toisin kuin siellä japanilassa.
Vaikka näyttelyt olivatkin varsin sivistäviä oli museo erittäin härö kokemus. Paikalla oli nimittäin lukemattomia koululaisryhmiä yläaste- ja lukioikäisiä oppilaita. Jostain syystä me länsimaalaiset sitten oltiinkin oikein kova hitti ja meitä seurasi vähän väliä lauma tyttöjä pienen välimatkan päässä kikatellen. Jotkut rohkeimmista uskalsivat jopa tulla antamaan pieniä lahjoja tai pyytämään lupaa saada ottaa valokuva. Erittäin hämmentävää...
Erittäin näppärä paperinen juomapussi
Tästä taas sivistyneenä mentiin vielä katsomaan JaeHyunin yliopistoa, jonka kampusalue oli hieman eri luokkaa kuin mihin meikäläinen on tottunut. Pelkästään tekniikanpuolen rakennus oli
sellainen Lappeenrannan yliopiston kokoinen rakennus.
Yonsenin yliopisto on kuitenkin vain yliopisto, mutta ko. paikan vieressä sijaitsee alue nimeltään Hongkik, jossa on maailman tihein keskittymä erilaisia pubeja,klubeja ja ravintoloita. Täällä sitten tuli töllisteltyä menoa ihan huolella ja lopulta päädyttiinkin erääseen ystäväni lempipaikoista. Ruokailun lomassa tuli tutustuttua viereisessä pöydässä istuviin tyttöihin ja tämä tapaaminen todistikin meille kovasti epäilemämme väitteen, että korealaiset ovat todella innoissaan kauneus-leikkauksista. Nimittäin tapaamastamme kolmesta tytöstä kaksi oli käynnyt läpi kauneusleikkauksen.
Torstai
Tämä päivä pyörittiin sitten taas Markon kanssa kahdestaan kaupungilla. Tällä kertaan suunnattiin hieman pidemmälle Seoulin varsinaisesta keskustasta. Ensimmäisenä kohteena oli Han-joen toisella puolella sijaitseva Yeouido, joka on Seouli kaupan keskus. Aluella sijaitsevat kaikki suurimmat pankit, mediakonsernit sun muut vastaavat. Täällä sitten neppailtiin aikamme kun päätettiin viimein ottaa jokiristeily ja siirtyä sen avulla toiselle puolelle kaupunkiin Seoulin olympiastadionille. Jokiristeily oli hienoinen pettymys, sillä joen varsi ei tarjoa oikeastaan muuta nähtävää kun lukemattomia betonisia kerrostaloja ja erilaisia siltoja.
Päämäärässämme odotti olympiastadionin vieressä varsin mielenkiintoinen näky. Olympiapuistoon viereen oli nousemassa kirjaimellisesti uusi kaupungin osa. Lukemattomat korkeat kerrostalot olivat rakennusvaiheessa niin, että vasta betoniset rungot oli saatu valmiiksi.
Tästä matka jatkui COEXin maanalaiseen kauppakeskukseen, jota "yllättäen" mainostetaan
taas jonkin maapallon alueen suurimmaksi. Kauppakeskuksessa eniten huomiota herätti,
se että online-pelit ovat täällä Koreassa todellakin iso juttu. Mestoilla oli muutama ständi,
joissa pystyi ilmaiseksi pelailemaan World of Warcraftia ja oli paikalle myös palkattu joku
kaunis nainenkin sitä vääntämään nörttien iloksi.
COEXin lähellä sijaitsee myös Korean Ginza eli se rikkaiden ihmisten ostosalue, jossa sijaitsevat kaikki Guccit,Armanit ja muut designin sankarit. Tämä pätkä oli yllättävän pitkä kävellä ja jaloissa alkoikin jo tuntumaan, mutta ei auttanut valittaa, sillä vielä piti sykkiä Seoul Towerille, mikä hallitsee Seoulin kaupungin kuvaa korkean kukkulan päältä. Kannatti sykkiä, sillä oli kyllä päheät näkymät. Tosin suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti tornin vessa.
Tästä kaikesta väsyneenä taisteltiin vielä itsemme JimJilBangiin, mikä on Korealainen vastike japanilaiselle sentoulle. Suomalaiseen kyllä uppoaa tälläiset systeemit. Erilaisia huoneita oli aina happihuoneesta jadehuoneeseen. Hieman vain ihmetytti, että joihinki huoneisiin piti mennä sellainen kylpytakintapainen päällä varsinaisesta lepohuoneesta, vaikka erikoishuoneen sisällä oli lämpöä sellainen 40-60astetta. Siellä sitten piti hillua erittäin hikisenä ja lopulta tekikin mieli mennä takaisin suihkuun.
Perjantai
Päivä meni nopeasti kun neppailtiin ympäriinsä kaupungilla ja tehtiin viimeiset matkaostokset. Illaksi oltiin sovittu JaeHyunin kanssa tapaaminen ja ennen sitä päätettiin vielä tehdä vierailu JimJilBangiin. Mestoille löytäminen oli yllättävän työlästä, sillä paikalliset hieroglyfit eivät olleet ollenkaan hallussa ja avuliaat korealaiset opastivat meitä millon minnekkin.
Lopulta sitten treffattiin JaeHyun ja mentiin taas Hongkikin alueelle, jossa nautittiin ateriaksi niin maistuvaa korealaista lihasettiä, jonka nimi ei kyllä nyt valitettavasti muistu mitenkään mieleen.
Loppuilta meni sitten suunnitelman mukaan eli Korealaista yöelämää tutkien. JaeHyun hyvästeli
meidät kaverinsa siinä puolen yönaikaan opastettuaan meidät ensin eräälle klubille. Klubi oli kuulemma erittäinen laadukas, mutta sisällä paljastui hieman toinen todellisuus. Sisällä soi vanha hiphop ja paikka oli aivan överitäynnä. Onneksi tuli tutustua paikalla erääseen intialaiseen ja muutamaan saksalais-korealaiseen tyttöön joiden kanssa vaihdettiinkin nopeasti paikkaa. Seuraava mesta olikin mieleeni, sillä porukkaa löytyi mutta silti oli tilaa ja musiikkini vastasi vaativaa makuani. Täällä tuli sitten heiluttua aina aamuun saakka ja lähdettiinkin klubilta suoraan sitten lentokentälle. Loppumatka olikin sitten yhtä suurta koomaa, mutta takaisin Tokioon ja Shimotakaidoon selvittiin kuitenkin.
posted by Tapsuli @ 2:47 PM
0 comments
