22.2.2006 Surffausta \O/

International office oli jarjestany meille mukavan surffi-retken taksi paivaksi. Melbournessa
on sellainen huono puoli etta lahimmat surffirannat ovat reilun tunnin ajomatkan paassa, joten meille oli jarjestetty bussikyyti koululta. Aamulla klo 7 heratyksen jalkeen hieman harmitti kun
ilma ei luvannut kovin hyvaa vaan oli pilvinen ja kylma.

Porukkaa oli kohtuullisen paljon, joten meidat jaettiin kahteen ryhmaan. Toinen tiimi katseli ensin paikallisia hiekkaveistoksia kun toinen surffasi. Mina kuuluin onnekkaaseen toiseen ryhmaan, joka paasi ensimmaiseksi ihastelemaan naita luomuksia. Vaikka hiekkahassakat olivat
kuulemma Australian isoimmat eivat ne kovin kummoisia olleet. Itseasiassa Lappeenrannan hiekkalinna teki suuremman vaikutuksen ja oli myos isompi kokonaisuus.

Nyt oli myos ekaa kertaa suomi-paidasta hyotya, silla tormasin suomalaiseen pariskuntaan, joka oli lomailemassa mestoilla. Tunnistivat minut yllattaen t-paidasta ja tulivat sitten jubailemaan. Mielenkiintoinen yhteensattuma oli viela etta ko. pariskunta oli Klaukkalasta eli kohtuu lahelta siis.

Lopulta paastiin sitten surffailemaan. Rannalla oli aika voimakas Rip-current tjsp eli piti vahan katsoa missa kohtaa rantaa sai olla. Itse surfaaminen on kylla alyttoman siistia ja vaikeaa. Aallon kyytiin paasee kylla paljon helpommin kuin body boardilla, mutta laudan paalle nouseminen ja siella pysyminen ei ihan niin simppelia ole. Raskainta hommaa oli kuitenkin edeta aina uudestaan sopivan aallon luokse, mutta aina kun sai uuden aallon napattua homma tuntui entista siistimmalta, joten tata tullaan varmasti harrastamaan tulevaisuudessa.

Illalla viela aktiviteettipaissani innostuin pelaamaan muiden vaihtareiden kanssa futista, mita ei ole kylla tullut vahaan aikaan tehtya. Loppuillasta olikin olo sitten hieman vasynnyt.

17-19.2.2006 Wilson's Promontory National Park

Kämpikseni Jim kutsui minut mukaan viikonlopuksi telttailemaan Promiin eli Wilson's Promontory National Parkkiin, joka on yksi Australian suosituimmista luonnonpuistoista.

Perjantaina lähdin sitten matkaan Jimin kaverin Danielin kyydissä kohti noin 150km:n päässä sijaitsevaa puistoa. Sitten kun viimein päästiin Melbournen ulkopuolelle alkoi kyllä samantien aikamoinen lande. Suuria farmeja peltoineen jokapuolella. Asia mikä herätti myös vähän ihmetystä oli, että maasto oli yllättävän mäkistä tällä suunnalla Australiaa.

Olimme toinen autokunta perillä ja vaikka olimmekin kohtuu ajoissa mestoilla oli silti parhaat paikat rannat läheisyydestä viety. Löysimme kuitenkin kohtuullisen matkan päästä isomman leiripaikan johon koko bosse mahtuikin sitten oikein hyvin.

Perjantai-ilta meni kevyesti oluen merkeissä ihmisiin tutustuen. Paikalle saapui reilu 20 tyyppiä, jotka olivat pääasiassa Jimin opiskelu- ja työkavereita.

Lauantai-aamuna lähdimme sitten reippaina sykkimään kohti Mt. Oberonia, mikä on reilu 500m korkea vuori leirintäalueen läheisyydessä. Matkalla ylös näkyi selvästi paikalla vuosi sitten riehuneen metsäpalon jäljet, tosin kuten kuvasta näkyy kasvillisuus alkaa nopeasti valtaamaan alaa uudestaan. Itseasiassa nykyään osa metsäpaloista sytytetään täällä päin
metsänhoidollisista syistä. Jos pusikon annetaan kasvaan liian tiheäksi siinä syntyvä tulipalo palaa kuumemmin ja kasvillisuuden uusiutuminen kestää huomattavasti pidempään. On siis parempi käryttää mestat itse aina sillöin tällöin. Vuoren huipulta avautui tietysti komeat näköalat, mutta vähäiset eväät ja tuulinen ilma ajoivat nopeasti takaisin alas.


Iltapäivällä tuli sitten testailtua poikien surfatessa body boardia. Se on surffilautaa lyhyempi ja leveämpi, sekä jostain erilaisesta materiaalista tehty lauta, millä pystyy kanssa tekemään kaikkia temppuja ja nappaamaan aaltoja. Hyvä puoli siinä on ettei sen päälle tarvi nousta seisomaan mikä helpottaa touhua ainakin näin alussa. Homma olikin oikein
hauskaa ja sain jopa napattua pari aaltoa :) Aika jännä tunne kyllä kun yht'äkkiä huomaakin ratsastavansa aallon mukana.

Illalla sitten grillailtiin porukalla ja nauttittiin muutenkin yleisestä hyvästä meiningistä. Meininki oli tosin vartijoiden
mukaan liian hyvää ja naapuriretkeilijät olivat kateellisina valittaneet asiasta, joten siirsimme juhlat rannalle.

Vikana aamuna tuli sitten lähdettyä vielä hetkeksi mereen, mutta kun ei ole märkäpukua ni ei siellä kovin pitkään
viitsi palella.

Nyt sitten jännitellään huomista koulun alkua, pitää mennä vissiin vähän aikasemmin mestoilla kun ei oo oikein varmuutta missä tervetulotilaisuus on...







Täs viel kuva Wombatista...

15.2.2006 Vähän infoo välil

Moro!

Nyt ku netti lähti vihdoin skulaamaan tääl kämpillä ni oon laittanu vähän valokuvia kans päiväkirjaan et kantsii kattoo alusta saakka uudestaan :)
Laittelen täs viel loputki parin päivän sisään kuhan jaksan.

Sit vähän yhteystietoi:

Nettijudeemit säilyy tietysti ennallaan

Osote:
58 Campbell Grove
Hawthorn East Melbourne
3123 Victoria Australia

Aussipuhelin:
+61431937145, suomihärpäke toimii kans mut en hirveesti sitä pidä päällä

10-12.2.2006 Ensimmäiset päivät Melbournessa

Perjantai

Aamulla kun oltiin lähdössä hostellilta veke törmättiin sattumalta Anttiin Koh Taolta. Antti oli
oli saapunnut edellisenä iltana mestoille, mutta ei oltu jostain syystä törmätty, mikä kyllä jäi
vähän harmittamaan vähän kun ei siinä lähtötohinoissa oikein ehtinyt kuulumisia vaihtaa.
Sovittiin kuitenkin että nähdään Melbournessa sitten joskus F1-kisojen aikaan.

Kämppä löytyi muutaman harharetken jälkeen ja tunnin päästä saapuikin Jim toinen uusista kämpiksistä ja päästi meidät sisälle. Kämpiksiä minulla on kaksi kappaletta. Australialainen Jim ja ruotsalainen Jimmy, joka on tosin asustellut ausseissa yli neljä vuotta.

Talo jossa asustelen on vanhahko omakotitalo, jossa on kolme makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Oma huone on varsin sopivan kokoinen. Huoneeseen mahtuu hyvin isompi sänky ja työpöytä. Ainoastaan vaatetilaa on vähän nihkeästi, pitää varmaan ostaa jostain joku halpa hylly ni saa kamoja vähän leviteltyä. Esko oli jättänyt mulle kaikennäköistä tarpeellista sälää tänne, joten oikeastaan mitään ei tarvi ostaa. Meillä on myös mukava pieni takapiha, jossa pystyy grillailemaan tai heittelemään vaikkapa korista. Talo sijaitsee rauhallisella omakotitaloalueella ja pojat kertoivat että naapurit ovat varsin ymmärtäväisiä vaikka sitä vähän välillä täällä juhlittaisiin. Ovat kuulemma pitäneet täällä lähes sadan hengen kekkerit tossa joku aika sitten :D
mutta se vissiin oli jo poikienki mielestä hieman liikaa.

Illalla oli jo tarkoitus mennä tsekkaamaan Melbournen yöelämä, mutta grillailtiin alkuilta siinä poikien kanssa ja juttua riitti niin hyvin että ei jaksettu mihinkään lähteä vaan turistiin mukavia koko ilta.

Lauantai

Lauantaina sitten pyörittiin Mikon kanssa kahdestaan ympäri kaupunkia. Kämpiltä pääsee näppärästi raitiovaunulla keskustaan noin 20 minuutissa. Mitään erityistä suunnitelmaa ei ollut kuhan vaan ihmelteltiin keskustan meininkiä. Vähitellen myös alkoi ymmärtämään sen, että Melbournessa tosiaan tapahtuu kokoajan jotain. Nytkin Federation Squarella oli jokin pieni ilmaiskonsertti ja vähän matkan päässä soitteli dj ja ihmiset nauttivat aurinkoisesta säästä nurmikolla maaten.

Illalla lähdettiin sitten Prahranin kaupunginosaan juhlimaan. Pari mestaa tarkastettuamme löysimmekin ihan mukavan mestan. Järkytyksenä tosin tuli Vodka Redbullin hinta, joka oli 15 AUD, Jim kyllä sanoi myöhemmin että ei se yleensä tuollaisia maksa. Tiukan illan jälkeen päätimme reippaina poikina kävellä uuteen kotiin, mutta noin tunnin tallustamisen jälkeen
jouduimme toteamaan että ehkä matka on hieman liian pitkä ja otimme taksin.

Sunnuntai

Aluksi luultiin ettei saada tänään mitään tehtyä kun herättiin vasta puoli kolmen aikaan. Illalla
lähdettiin kuitenkin Royal Botanic Gardeniin, mikä on yksi hienoimmista puutarhoista maailmassa. Ja olihan se hieno, eikä jaksettu nyt edes aluetta tutkia kokonaan.

Puiston reunamilla alkoi myös kuulua etäältä basson jytkettä ja lähdimmekin ottamaan selvää että mikäs hässäkkä siellä on meneillään. Läheisessä Sydney Myer Music Bowlissa oli menossa, jotkin pienimuotoiset festarit. Eikä mitkä tahansa festarit vaan konemusiikki. Aidan reunalta kuuntelimme ainakin junglea ja progea. Harmitti suorastaan että oltiin lähdetty
liikkeelle vaan shortsit jalassa eikä ilma ollut enää mikään lämpimin ni jouduttiin lähtemään veke. Ja jos olisi tiennyt koko jutusta etukäteen niin oltais skipattu koko edellinen ilta ja reivattu sitten puolestaan koko su päivä.

Noh parin viikon päästä on isot Two Tribes kekkerit että siellä sitten viimeistään korjataan tilanne.

4.-9.2.2006 Sydney

Lauantai

Lentomatka meni yllättävän kivuttomasti sillä tuli nukuttua lähes koko matka. Vähän tuli jänniteltyä että minkälaiseen tenttiin sitä joutuu kun meinaa olla vuoden maassa, aussit kun tuntuvat olevan aika tarkkoja maahantulon suhteen. No eipä siinä mitään tilannetta kuitenkaan syntynyt, ainut poikkeavuus oli että Mikko joutui tullamaan jotain mausteita ja luovuttamaan osan niistä pois.

Lentokentältä saimme hostellin järjestämän kyydin, mikä olikin varsin mukava juttu sillä minä ainakin olin jostain syystä vielä niin väsynnyt että en oikein olisi jaksanut alkaa säätämään itseäni perille. Hostelli on mukava vaikka oleskeleminen pienessä neljän hengen huoneessa vaati hieman totuttelemista Bangkokin luksuksen jälkeen.

Illalla käytiin pikaisesti pyörähtämässä keskustassa, mutta lähdettiin ajoissa takaisin lepäilemään. Ensimmäisenä Sydneystä jäi näin Bangkokin jälkeen mieleen hiljaisuus, autoja ja ihmisiä oli paljon vähemmän liikkeellä, mikä oli todella hämmentävää. Ei olisi uskonut heti että siihen hälinään ehti viikossa tottua.

Sunnuntai

Nyt oli sitten vuorossa Sydneyn tärkeimmät nähtävyydet. Ensin suuntasimme Central Toweriin, josta on parhaat näkymät Sydneyn alueelle. Ylhäällä vasta huomasi kuinka laaja tämäkin kaupunki on.

Tornista siirryimme läheiseen Hyde Parkkiin, jossa törmäsimme kahteen suomalaiseen work&travel-matkalla olevaan tyttöön. Tytöt olivat olleet vasta parisen päivää matkalla ja nyt he olivat jo puoliksi sitä mieltä että tekisi mieli lähteä kotiin kaikkien vastoinkäymisten takia. Vastoinkäymiset olivat olleet tyyliä hostellin hissi rikki, joten kovin paljoa emme jaksaneet jakaa sympatiaa.

Hyde Parkissa on australialaisille sotilaille omistettu muistomerkki ja museo mikä käsittelee aussien osallistumista eri sotiin. Tietysti sodassa olleille homma on ollut rankkaa, mutta on silti meillä suomalaisilla on ollut vähän erimeininki esim. talvisodassa.

Hyde parkissa löytyy myös speaker's corner, missä olikin muutama pappa esitelmöimässä mielipiteitään kukin mistäkin. Oli kyllä viihdyttävää kuunneltavaa paikoitellen.

Tästä jatkettiin sitten upean Botanic Gardenin kautta kohti Sydneyn helmeä eli oopperataloa. Sydneyn satama on kyllä upea paikka, mutta oopperataloakin suuremman vaikutuksen itseeni teki Harbour Bridge. Silta on aivan eri näköinen elävässäelämässä kuin postikorteissa. Kovasti tekisi mieli mennä Harbour Bridge-climbbiin, jossa sanan mukaisesti kiivetään sillan kaarelle. Ainut vaan että hinta on noin 145 AUD eli se on ainakin toistaiseksi pitännyt meidät erossa moisesta aktiviteetista.

Maanantai

Nyt ajeltiin ympäri keskustaa monoraililla, sillä saikin hyvän kuvan koko keskustasta. Kävimme myös merimuseosssa, jossa oli esitteillä mm. kapteeni Cookin laiva, joka sekin oli hinnaltaan sitä luokkaa että jätimme väliin. Sisällemuseoon kuitenkin menimme ja siellä oli mielenkiintoinen viikingeistä kertova näyttely, josta saimme selville että olemme itsekkin suomalaisina viikinkejä ja vieläpä erittäin ylpeitä tästä perimästä, jota vaalimme ahkerasti.

Kiertelimme myös hieman kauppakeskuksissa, mutta eipä kyllä kiinnostanut ostaa yhtään mitään ja muutenkin alanolemaan kypsä moisiin rakennuksiin, niitä on kuitenkin tällä retkellä tullut nähtyä muutama. Puolivahingossakävimme myös Sydneyn Chinatownissa, mikä oli kyllä modernein Chinatown mikä ollaan nähty.

Iltapäivällä mentiin vielä kuuluisalle Bondi Beachille, mikä pieksee hietsun mennen tullen. Vähän ihmetytti ettämiten kaikille niille surfaajille ei käy mitään, kun he ovat siellä sikin sokin.
Illalla sitten lähdettiin parin samassa hostellissa asuvan saksalaistytön kanssa liikenteeseen, mutta maanantainen yöelämä Sydneyssä osoittatui yllättävän vaisuksi, no olipahan kerrankin rauhallisemmalla tavalla hauskaa.

Tiistai

Päivällä yritettiin lähteä viettämään rannalle aikaa, mutta ilma oli erittäin tuulinen ja pilvinen niin eipä siitäoikein mitään tullut. Aallot olivat kyllä upean näköisiä, mutta eipä uimarilla olisi ollut sinne pidemmälle mitään asiaa.
Toiselta puolelta Bondi Beachia löytyi kukkulalta golf-kenttä josta oli todella upeat näkymät, joka suuntaan. Tulipamyös tajuttua siellä rantakallioilla istuskellessamme, että en itse ole ennen katsellut mitään isoa valtamerta. Siinä tunsi kyllä itsensä aika pieneksi, kun alkoi vielä kelailemaan kuinka kaukana sitä oikein kotoa onkaan.
Ilalla vielä mentiin porukalla syömään hienosti, sillä Juha&Tube lähtevät jo keskiviikko-aamuna kohti Uutta-Seelantia.Ilmassa oli kyllä haikea tunnelma, sillä hemmetin hyvä reissu ollaan tähän saakka vedetty. No onneksi jäbät tulevatviimeistään huhtikuussa Melbourneen kyläilemään niin ei ehdi iso ikävä tulla. Läksiäiset jäivät vähän rauhallisemmiksi tällä kertaa sillä pojilla oli herätys jo aamuneljältä.

Keskiviikko

Onneksi edellinen ilta oli ollut rauhallinen sillä mulla ja Mikolla oli edessä kohtuullisen rankka päivä. Päätimme kahdestaan suunnata ensin Manlyyn toiselle puolelle Sydneytä, jossa luvassa oli kävelyretki ko. kaupunginosassa sekä läheisessä luonnonpuistossa. Manlyyn mentiin ensin lautalla ja lautalta saikin kivasti erilaisen kuvan keskustasta.

Manlyyn päästyämme kävimme tsekkaamassa paikallisen rannan, mikä oli sekin hieno. Siellä oli myös kaikennäköisiävaroitustauluja ja tuli kuulutuksia että rannalla esiintyy kovia merivirtoja ja pitää olla uimisen kanssa varovainen.Ihmisiä oli kyllä vedessä rannan tuntumassa paljon, että en tiedä sitten kuinka kaukana rannasta ne merivirrat sittenolivat. Luonnonpuisto oli hieno vaikka varsin pieni, sillä aina välillä asfalttitie kulki noin viiden metrin päässä luontopolusta.

Noin neljän tunnin kävelyn jälkeen saavuimme pian matkan päähän ja sitten alkoikin säätö että miten pääsemme takaisin keskustaan. Kävely takaisin ei oikein houkutellut ja lonely planetin bussineuvot olivat aika heikot. Onneksi pysäkillä oli yksi avulias paikallinen joka oli myös matkalla samaan suuntaan. Hänen kanssaan tuli rupalteltua kaikenlaista samallakun taitettiin matkaa.
Illalla oli tarkoitus lähteä safkan kautta radalle. Käytiinkin syömässä Una's coffee nimisessä paikassa, jonka ruokaoli todella hyvää. Ruoka oli ehkä eniten lähinnä suomalaista ruokaa sitten Koh Taon Finlandia-ravintolan. Viereisessäpöydässä istuvia paikallisia ihmetytimme kertomalla tarinoita Suomen talvesta.
Safkan jälkeen lähdimme etsimään vähän toimintaa, mutta ainakin King's Cross tuntui olevan aivan kuollut. Eipä sittenjaksettu lähteä muualle kaupunkiin. Neljä miljoonaa asukasta ja kaikki meininki kiven alla keskiviikkona...BOORING!!!
Nyt sitten tässä istutaan ja kirjotellaan joutoaikana päiväkirjaa

Torstai

No keksittiinhän sitä vielä tekemistä viimeiseksi päiväksi. Otettiin aluksi metro Bondi Junctioniin ja sieltälähdimme kävelemään suuntanamme Vaucluse House, joka Australian vanhin talomuseo. Reitti kulki Sydney's RoyalGolf Courtin ohi, siellä kyllä kelpaisi meikäläisenkin lyödä palloa, toisin kuin syyssateessa Lappeenrannassa ;)
Talomuseo oli kyllä yllättävän hyvä vaikka oltiinkin aika skeptisiä moisen suhteen. Ilmankos Lonely Planet oli rankannut sen top-5 nähtävyyksiin Sydneyssä.
Takaisintulo päätettiin tehdä bussilla. Ensimmäinen dösä meni suoraan meidän ohi, kun turisteina oltiin väärällä puolella tietä venailemassa. Nyt ollaan takaisin hostellilla ja ajateltiin vielä lähteä hengailemaan keskustaanja nauttia illallinen satamassa kun ei olla sitä nähty vielä pimeän aikaan.

Täytyy kyllä todeta, että kaiken sen hässäkän ja aktiviteettien jälkeen Bangkokissa ja koko Kaakkois-Aasiassa, Sydneystä tulee päälimmäisenä mieleen adjektiivi tylsä. Paivalla oli kylla kivaa kierrella ympariinsa mutta iltaelamasta jai kylla kuiva kuva.

No huomenna sitten Melbourneen matkan määränpäähän. Kaikkien judeemien pitäisi olla kunnossa siellä, mutta saas nähä.Jännittää tietysti että minkäslaiset ne tulevat kämppikset on ja millaisessa kaupungissa sitä meinataan nyt tuleva vuosiviettää.

28.1-3.2.2006 BANGKOK

Lauantai

Ensimmäisenä päivänä eli lauantaina suuntasimme heti kohti Bangkokin kuuluisia viikonloppumarkkinoita. 15000 myyntikojua ja noin 200000 kävijää. Täytyy sanoa että oli kyllä aikamoinen hässäkkä. Tavaraa löytyy aivan älyttömästi.
Ostovimma ei kuitenkaan vielä vallannut aivan toden teolla ja matkaan tarttui koko porukalta muutama t-paita ja parit housut. Törmäsimme sattumalta myös erääseen tuttuun Koh Taolta, joka lupautui lähtemään illalla meidän mukaan.

Illalla suuntasimme kohti Chinatownia katsomaan miten kiinalaista uuttavuotta juhlitaan. Olihan siellä ihmisiä, mutta missään ei ollut mitään erityisempää hässäkkää ja puolenyön aikaan ei tapahtunut yhtään mitään. Kiinalainen uusivuosi
oli siis hienoinen pettymys. Tosin sitä juhlitaan noin kaksi viikkoa, eikä meillä ollut mitään aavistusta milloin ne isoimmat karnevaalit voisivat olla.

Sunnuntai

Toisena päivä suuntasimme uuden ystävämme Yakin kyyditsemänä kohti kuninkaanlinnaa ja suurimpia temppeleitä. Yaki
on entinen opettaja Issanista , joka hankkii nyt lisätuloja ajamalla pimeätä taksia Bangkokissa. Aluksi Yakin
aktiivinen läpän heitto vähän kuumotti, mutta lopulta ukkelin selityksistä ja tilityksistä alkoi nauttimaan ja Bangkokissa
olon aikana käytettiinkin hänen kyytiään usein.

Matkalla kuninkaanlinnaan joka sijaitsi toisella puolella keskustaa tajusi oikein huolella miten iso Bangkok oikein on
matkaa kertyi varmaan yli 10km, eikä keskusta loppunut missään vaiheessa. Ja ruuhka se on aivan älytön, autoja on ihan
käsittättömästi ja kun vielä seassa puikkelehtii tuktukeja, ei ole kyllä mikään ihme, että kaupungin päällä leijailee
saastepilvi.

Kuninkaanlinna itsessään koostui monesta eri rakennuksesta, jotka olivat toinen toistaan komeampia. Pelkästään varmaan
yhden pylvään kuvioitiinkin on kulunnut aivan älyttömästi aikaa. Kuninkaanlinnasta siirryimme viereiselle temppelialueelle
, jossa yhdessä temppelissä oli valtavan kokoinen makaava buddha. Noin 15m korkea ja 37m pitkä patsas oli mahdutettu
temppeliin johon se juuri ja juuri mahtui. Patsas ei kyllä päässyt aivan oikeuksiinsa moisessa mökissä.

Maanantai

Maanantaina koitti sitten taas shoppailu-päivä. Suuntasimme matkamme kohti MBK:ta, joka on lähinnä hieman pienempi,
mutta ilmastoitu versio viikonloppumarkkinoista. Täällä sitten todenteolla innostuttiin ostamisesta. Mutta eipä tuo
nyt kovin ihme ole kun "Dieselin"-farkut irtoavat noin 12-3 eurolla ja t-paita kolmella. Eritoten erilaisia t-paitoja
löytyi ihan älyttömästi, Helsingistä saa yleensä metsästää yhtä kiinnostavan näköistä pitkään, kun tuolta saattoi
samasta kaupasta löytää monia vaihtoehtoja.

Ilaksi olikin luvassa mielenkiintoista ohjelmaa, nimittäin Manee, yksi hotellin respassa työskentelevä tyttö lupautui näyttämään meille Bangkokin yöelämää. Ennen radalle lähtöä nautimme myös pitkästä aikaa saunasta. Saunaa hoitava
työntekijä ei tosin ihan heti ymmärtäny meidän laatuvaatimuksia mm lämmölle. Lisäksi hän lisäsi veteen älyttömän määrän
jotain mentholi-hässäkkää...ekojen löylyjen jälkeen tuntui siltä, että joku olisi heittäny kyynelkaasua saunaan.
Tilanne kuitenkin helpottui kun vaihdettiin löylyvesi ja mikäs siinä oli sitten olutta nauttiessa ja altaassa kölliessä.

Lopulta sitten lähdettiin itse diskoon. Diskosta jouduttiin kuitenkin samantien palaamaan samantien, sillä ekaa kertaa
koko matkan aikana meidän piti näyttää passit ovella. No onneksi hotellille ei ollut pitkä matka ja pääsimmekin pian
sisälle. Sisään päästyämme ja koneiden käynistyttyä tulikin paikka valloitettua. Maneella olikin vähän meidän juhlinnassa
ihmettelemistä. Oli todella hauskaa vaikka musiikki ei ihan sitä ominta makua ollutkaan ja kovasti porukka halusi meidät
mukaan jatkoille, mutta päätimme kuitenkin lähteä hotellille nukkumaan. Päätös ei ollut kuitenkaan aivan yksimielinen
ja kuten eräs ryhmämme jäsenistä iltaa analysoidessamme niin osuvasti sanoi "TÄSSÄ VAIHEESSA ILTAA EI
TEHDÄ MITÄÄN JÄRKEVIÄ PÄÄTÖKSIÄ".

Tiistai

Manee oli luvannut toimia tänään oppaanamme kaupungilla ja ilmeisesti olimme olleet hyvää seuraa edellisenä iltana, sillä
vieläkin hän halusi lähteä mukaan. Aloitimme päivän matkaamalla venebussilla ylävirtaan aina Bangkokin ulkopuolelle saakka.
Manee kertoi että olimme päätepysäkillä toisessa kaupungissa, mutta missään vaiheessa ei kyllä näkynnyt mitään selkeää
rajaa kaupunkien välillä.

Nyt varsin kaukana keskustasta olimmekin lähes ainoat valkoihoiset koko alueella. Manee vei meidät eräälle ruokatorille
, jossa hänen johdollaan maistelimme kaikennäköisiä herkkuja. Otin Mikon kanssa erän KSP:tä ja hävinneenä Mikko sai kunnian
syödä jotain eläviä ötököitä, lienevätkö olleet katkaravun poikasia.

Takaisin palattuamme kävimme vielä Kho San roadilla, mikä on varsinainen reppumatkaajien paikka Bangkokissa. Mestassa
ei sinällään muuta erikoista mielestäni ollut kuin turistien suurempi määrä. Tosin yöelämä siellä on vissiin varsin vilkasta.

Vielä lopuksi menimme Bangkokin yöbasaariin, joka on myös yksi suuri markkinapaikka. Täältä löytyy enemmän kaikkea design-
henkistä tavaraa kodin sisustukseen ja tyylikkäitä vaatteita. Mieleenpainuvin esina oli noin 2m korkea teräksestä valmistettu
predatorin näköispatsas, joka olisi irronnut noin 2500 eurolla.

Loppuillasta otin Mikon kanssa vielä parin tunnin thai-hieronta setin, siis sellaisen tavallisen ei mitään happy end
versiota. Hieronta tuntuu olevan sekoitus tavallista hierontaa, lihasmanipulaatiota ja kiropratiaa. Välillä tuntui
kyllä samalta ku että hakattaisiin kun hieroja lähes tulkoon pomppi selän päällä. Mutta jälkeenpäin olo oli kyllä
mainio.

Keskiviikko

Tänään kutsui taas jälleen ostokeskukset. Suuntana oli taas MBK, mutta kävimme myös lähellä sijaitsevassa Siam Paragonissa
, mikä ei kyllä ollut mikään opiskelijabudjetin paikka. 3. kerroksen autoliikkeissä ihastelimme mm. Ferrareita.

Ollaan koko porukan voimin ostettu varmaan 15 housua ja yli 50 t-paitaa, että pikkasen on tullu matkatavaroihin painoa
lisää.

Illalla Manee lähti taas näyttämään kaupunkia. Mukaan liittyi myös loistava parivaljakko Kristo&Risto, jotka olivat
saapuneet Koh Taolta Bangkokiin aamulla ja Sari johon pojat olivat törmänneet kaupungilla.
Aluksi suuntasimme Buyana Tree nimiseen hotelliin. Hotelli sinällään oli jo
hieno, mutta 59. kerroksessa koko katon täyttävä avoravintola oli mielettömän upea. Öinen kaupunki levittäytyi ympärillä
nauttiessamme toistemme seurasta, ehdottomasti pitää viedä joku kiva tyttö tuonne.

Tästä jatkoimme matkaa Hollywood-klubille, joka on paikallisten suosima paikka. Mesta olikin täynnä ihmisiä ja olimme
lähes ainoat turistit siellä. Hienoinen pettymys klubi oli siinä mielessä, että varsinaista tanssilavaa ei ollut, vaan
tilalla oli suuri esiintymislava, missä esitettiin cover-versioita länsimaisista biiseistä. Osa esityksistä oli kyllä
ihan hienoja, mutta olisi ollut kiva päästä reivaamaan oikein kunnolla :)

Illan päätteeksi minä, Risto, Kristo ja Manee suuntasimme vielä Kho San roadille jatkoille josta sitten jossain vaiheessa
hotellille.

Torstai

Tää päivä meni kyllä aivan ohi...mä nukuin ja lepäsi koko päivän hotellilla ja pojat olivat kaupungilla ostoksilla. Illan
tullessa suunnitelmanamme oli lähteä kuuntelemaan Paul van Dykeä. Aloittelut olivat jo käynnissä, kun tuli
kutsu kahville kaupungille eräältä Nok-nimiseltä tytöltä, jonka olin maanantain tumuissa tavannut.

Tapaaminen meni oikein mukavasti ja olinkin jo sitä mieltä nyt saa jäädä klubi-ilta väliin, mutta onneksi olin ollut taas
Homer oikein huolella ja olin ottanut deposit-boxin avaimen mukaani ja siellä oli poikien rahat ja passit. Ohareita ei siis
oikein voinnut tehdä, joten takaisin hotellille. Pojat olivat vastassa _hieman_ vihaisina. Päätin sitten lähteä itsekkin
mukaan klubbailemaan ja suuntasimme kohti RCA:ta, missä PVD:n piti soittaa. RCA osoittautui kuitenkin tieksi, joka oli
täynnä erilaisia hienoja klubeja. Pienen säädön jälkeen löysimme oikean. Sisäänpääsyhinta olikin sitten jo vaivaiset
1000 Bahtia, mikä oli aika järkytys, no pieni klubi ja tuollainen esiintyjä niin kohtuu ymmärrettävää.

Musa oli todella taagia, mutta jengiä oli aivan liikaa ja sisällä oli aivan älyttömän kuuma, hiki valui kun vaan seisoi
paikoillaan. Itse lähdin kohtuu aikasin pois Nokin luokse, Mikko ja Tupe menivät vähän myöhemmin hotellille ja Juha
hävisi jonnekkin epämääräisille jatkoille.

Perjantai

Pakkaamista ja jäähyväisiä lähinnä. Piti sykkiä hotellille pakkaamaan kamat. Hieman alkoi jo Bangkokin ainainen ruuhka
vituttamaan kun muutaman kilometrin taksimatka kestää ikuisuuden. Kristo ja Risto tulivat vielä moikkaamaan
hotellille ja käytiin poikien kanssa syömässä. Tämän jälkeen muut menivät hierontaan ja mä lähdin viettämään vielä
viimeiset hetket Nokin kanssa.

Manee tuli hyvästelemään meidät lentokentälle ja kovasti houkuteltiin häntä kyläilemään Suomeen, mutta ainakin ensi
vuonna sitten paluumatkalla tulee varmaan häntä nähtyä.

Nokin suhteen oli kyllä sellanen fiilis, että vähän teki mieli jäädä Bangkokiin vielä muutamaksi päiväksi ja
kovin oli hänkin sitä mieltä että nyt et kyllä lähde minnekkään, mutta
matkan on jatkuttava ja toisaalta on kyllä ihan kiva siirtyä eteenpäin.


Katsotaan nyt sitten, että Sydney ja muu Australia tuovat tullessaan.