15-22.12 Tasmania

15.12 Melbourne -> Launceston

Muutama päivä itä-rannikon ja Tasmanian retken välissä olivat aikamoiset hässäkkää ja tuli nukuttua vain yksi yö kotona, joten olo oli vähän kuin ei olisi ollut kotona ollenkaan.

Aamulla piti mennä aikasin kentälle, sillä Yukolla oli aamulento. Oli kyllä aika vaikeaa sanoa hyvästit, mutta tässä kuitenkin Japanissa törmäillään et sinällään oli ihan ok fiilis.

Sitten jouduinkin postailemaan lentokentällä muutaman tunnin kun oma Launcestonin lento oli siirtynyt 1,5 tunnilla eteenpäin.

Lopulta kuitenkin lähtöhetki koitti ja osa matkaseurueesta saapui mestoille. Tämä retki tultaisiin tekemään hieman erilaisella kokoonpanolla, sillä pakka koostui minusta ja neljästä naisesta. Mukana nyt oli vanhat työkaverit Annika, Tuuli sekä Annikan äiti Anna-Maija. Piritta liittyisi vielä sunnuntaina mukaan kuvioihin.

Lento meni varsin sutjakkaasti alle tunnissa ja siitä sitten oltiinkin jonkun ajan päästä jo Launcestonin keskustassa etsimässä majapaikkaa. Lopulta sellainen löytyikin Lloyd's BackPackerssista oli varsin laadukas mesta hintaansa nähden.

Illalla käytiin hieman pyörimässä keskustassa ja nauttimassa laadutonta pubi-ruokaa. Aika hiljaiselta kaupungilta Launceston vaikuttaa vaikka se on Tasmanian 2. suurin kaupunki noin 100000 asukkaalla.

Hylätty kirkko

Siitä sitten kiltisti nukkumaan ja olikin kiva yllätys, kun naapurissa oleva pubi aloitti hirveän metelin. Kyllä tuli taas kiitettyä itseään siitä, että otti korvatulpat mukaan.

16.12 Ympäri Launcestonia

Aamulla nohevasti ylös ja siitä sitten tutkiskelemaan lähiympäristöä. Launceston vaikuttaa siinä mielessä mukavalta kaupungilta, että siellä on ympäriinsä paljon vanhoja rakennuksia.

Launceston I

Launceston II
Launceston III

Cataract Gorge II

Cataract Gorge II
Näkymä Launcestoniin

Keskipäivällä käytiin kävelemässä Cataract Gorgella, mikä on hieno kosken tapainen aivan Launcestonin keskustan läheisyydessä.

Iltapäivällä virkistyttiin paikallisessa modernissa roomalaisessa kylpylässä. Miinuspuolena saunassa ei taas vaihteen vuoksi saannut mukamas heittää kiukaalle vettä. Tällä kertaa siinä oli ihan perää sillä kiuasta ei ollut täytetty kivillä. Onneksi kuitenkin päällä oli muutama kivi koristeena niin sai sitten pikkulöylyt kun oikein varovasti pisti kiville vettä.

Illalla mentiin syömään intialaiseen ja ihmeteltiin kymmenen aikaan illalla kuinka kaupungissa
ei ollut ketään missään vaikka oli vielä lauantai.

17.12 Launceston -> King Solomon's Cave -> Coles Bay

Piritta myöhäistyi lennoltaan kun lentokentällä Melbournessa oli jokin käsittämätön hässäkkä
päällä ja meidän sitten piti keksiä jotain tekemistä odotusajalle. Käytiin sitten tsekkaamassa
lähistöllä oleva vesistö, jossa oli paljon erilaisia lintuja. Maisemat muistuttivat osittain kyllä
Suomen maisemia.

Lintuja bongaamassa

Sama toiminta jatkuu

Lopulta saatiin Pirittakin kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti King Solomon's Cavea. Perillä odottikin oikein kiva pikku luola ja upeita tippukivimuodostelmia. Tällä kertaa valokuviakin sai ottaa juuri niin paljon kuin huvittaa, mikä oli mukava yllätys sillä yleensä tällaisissa luolissa ei ainakaan oman kokemuksen perusteella saa niin tehdä. Opas kertoi, että ko. luola ei suinkaan ole alueen ainoa vaan niitä on ties kuinka monta.

Luolaan!!!

Luolasta I

Luolasta II

Luolasta III

Luolan jälkeen oli kova pohdinta pitäisikö meidän mennä käymään jo nyt Cradle Mountainilla, sillä se olisi sijainnut vain reilun tunnin ajomatkan päässä. Meillä oli kuitenkin mökki varattuna itä-rannikolla Coles Bayn suunall, joten ei auttanut muuta kuin suunnata sinnepäin.

Matkalla Coles Bayhin tuli huomattua, että Tasmanian teiden varsilla on aivan älyttömästi Roadkillsejä eli auton alle jäänneitä kuoleita eläimiä. Kun hämärä laskeutui selvisi syykin varsin nopeasti, sillä kaikennäköisiä eläimiä loikki teiden varsilla kokoajan.

Tauko

Saavuttiin kuitenkin turvallisesti perille ja kirjauduttiin sisälle majapaikkaan. Respan tyttö kertoi meidän yllätykseksemme, että hänen kummatkin vanhempansa ovat suomalaisia ja asuvat Launcestonissa.

18.12 Coles Bay -> Port Arthur

Kohteemme täällä oli kuuluisa Wineglass Bay, joka tarjoaa upeita näkymiä. Ja niinhän se tekikin, tosin sai sykkiä parin tunnin tiukan kävelyretken, mikä pisti paikoitellen reidet ja takapuolen kovalle koetukselle.

Sunrise @ Coles Bay
Merta

Wineglass Bay
Oli hieman kylmää vettä

Loppupäivä menikin sitten taas matkaa jatkaessa ja ajaessa kohti Porth Arthuria. Päästiin hämärän aikoihin perille ja päätettiin ottaa alueesta hieman eri tavalla kertova Ghost Tour.

Port Arthur on 1800-luvulla toiminnut rangaistusvankilana, jonne rikoksensa uusineet ovat lähetetty oppimaan paremmille tavoille. Vangit ovat kuvanneet paikkaa termillä "Hell on earth",
joten varsin tiukkaa meininkiä siellä on ollut.

Kummituskierros oli kyllä yksi reissun kohokohdista. Tiedä sitten kuinka totta osa tarinoista oli,
mutta kieltämättä pimeällä alueessa oli oma karmiva tunnelmansa eikä asiaa yhtään auttanut
oppaan kertomukset.

Mörkö

19.12 Port Arthur -> Hobart -> Cradle Mountain

Tytöt menivät alkupäivästä johonkin eläintarhan tapaiseen ihmettelemään kuuluisia Tasmanian
Devilejä ja minä menin vielä tutkimaan Port Arthurin raunioita päivänvalossa. Alue on ollut sulkemisestaan lähtien turistikohteena, mutta muutamat isot metsäpalot ovat täälläkin tehneet
varsin isoa tuhoa.

Tasmanian Devils

Port Arthur I

Port Arthur II
Rantaa Port Arthurin läheltä

Iltapäivällä jatkettiin sitten matkaa niin, että tiputettiin Tuuli Hobarttiin ja me muut jatkettiin matkaa sisämaan kautta takaisin kohti pohjoista. Olin itse hieman skeptinen, että niinköhän tuo sisämaareitti tarjoaa mitään mielenkiintoista, mutta onneksi olin väärässä, sillä reitiltä löytyi upean karua vuoristomaisemaa.

Maisemaa matkalta I

Maisemaa matkalta II

Maisemaa matkalta III
Maisemaa matkalta IV

Cradle Mountainille saavuttiin vasta joskus yhdeksän maissa illalla. Leirintäalue sijaitsee noin 900 metrin korkeudessa ja tämä vissiin oli syynä siihen, että mestoilla oli yllättävän kylmä sillä hengitys höyrystyi samantien.

20.12 Cradle Mountain -> Queenstown -> Lake St. Claire -> Hobart

Aamulla oli ekana vuorossa kävelyä Cradle Mountainin ympäristössä. Alueen luonnosta tulee kyllä hieman Lappi mieleen, kuten ehkä kuvista näkyy. Olisi kyllä ollut upeaa vetää kuuluisia Overland Walk, mutta meillä ei ihan aika eikä varusteet riittäneet noin 4-5 päivän patikkaretkeen.

Cradle Mountain

Vuoristopuro

Minä ja vuori

Loppupäivä olikin sitten oikeastaan autossa istumista, sillä erotuksella että pysähdyttiin Queenstownin kaivoskaupungissa ja Lake St. Clairilla. Queenstown on vieläkin ehta kaivoskaupunki ja mainostaakin itseään juuri sellaisena. Alueen luonto on ottanut todella kovaa hittiä kaivostoiminnan seurauksena, mutta nyt päästöjä on saatu viime vuosina alenemaan ja kukkuloilla näki jopa paikoitellen vihreää, mutta aika olematonta se oli kun ajattelee, että siellä on aikoinaan kasvanut valtava ikimetsä.

Osaa vahingoista ei edes päästöjen aleneminen korjaa kuten valtavaa Iron Blown avolouhosta.
Toisaalta valtava reikä vuorenkupeessa oli omalla tavallaan mahtavan näköinen.

Iron Blow

Lake St. Clair taas tarjosi postikorttimaisemia ja harmittikin kovasti että ei voitu hengailla
mestoilla 20 minuuttia pidempään.

Maisema mallia postikortti @ Lake St Clair

Hobarttiin päästiin taas perille joskus kymmenen aikaan, mutta onneksi Tuuli oli nohevana tyttönä säätänyt meille paikat hostellista valmiiksi.

21-22.12 Hobart -> Melbourne

Päivä Hobartissa meni lähinnä kävellessä ympäriinsä ja levätessä. Eniten mielenkiintoa
herätti Salamancan markkina-alue ja Battery Pointin vanhakaupunki, mutta kokonaiskuva Hobartista jäi aika vaisuksi, tosin itse olin kyllä aika väsynnyt autossa istumisesta. Illalla käytiin kuitenkin hieman katsomassa Hobartin yöelämää Tuulin, Piritan ja hostellissa tutuksi tulleen Daven kanssa. Yöelämä kyllä pääsi hieman yllättämään, sillä käyt katsoen kaikki baarissa olevat olivat suomalaiseen tapaan kunnon kännissä. Yllättävää oli myös se että järjestysmiehiä ei yleinen sekoilu haitannut vaan jengi sai riehua aivan rauhassa.

Salamanca Market
Sailorboy

Radalla

Paikallinen sankari

Viimeisenä päivänä ei sitten oikeastaan muuta tehty kuin pakattiin ja hengailtin hostellilla jonkin
aikaa kunnes päästiin lentokentälle.

Tasmania tarjosi upeaa luontoa ja on ainakin omasta mielestäni käymisen arvoinen paikka. Vaikka autossa tulikin taas istuttua joku 1500km välimatkat saarella ovat huomattavasti inhimill isimpiä verratuna moneen muuhun paikkaan Australiassa.

East Coast Australia Part V

6-11.12 Cairns

Pari ensimmäistä päivää Cairnsissa meni lähinnä palautuessa varsinaisesta roadtrip-osuudesta.
Ei tullut oikeastaan tehtyä muuta kuin hengailtua. Ainut mainitsemisen arvoinen tapaus on että käytiin sivistämässä itseämme katsomalla Borat elokuvateatterissa. Erittäin tiukka tapaus muuten niin konservatiivisen tuntuisilla leffamarkkinoilla, mutta enpä olisi kyllä tuonnut itse perheenpäänä jälkikasvuani sitä katsomaan, sen verran kärsiviä oli muutaman vanhemman ilmeet leffan aikana :D

Borat!!!

Cairnissa herätti ensimmäisenä huomiota se, että mestoilla liikkui aivan älyttömästi japanilaisia.
Pari kertaa tuli mentyä johonki turistikauppaan niin, että oli itse ainoa länsimaalainen siellä.
Yuko olikin jostain kuullut faktan, että noin 75% Cairnsin turisteista olisi japanilaisia.

No saipahan pikkasen esimakua Tokion meininkiin. Niille joille ei ole vielä tullut kerrottua,
niin mulla on Suomeen paluu hieman siirtynyt. Tarkoituksena oli tulla joskus muinoin tammikuun lopussa Suomeen, mikä sitten vaihtui suunnitelmaan odotta kesää Kaakkois-aasiaa kierrellen. No tämä visio sitten muuttui 3kk:n vaihtosessioksi Tokiossa kun yliopistolta moinen mahdollisuus aukesi. Talvea ei nyt pystytä välttämään, mutta tuleepahan vähän erilainen sellainen :)

Mutta takaisin Cairnsiin. Perjantaina koitti sitten oikein tehokas päivä, sillä lähdettiin porukalla isolle valliriutalle sukeltamaan. Edellisistä sukellus-sessioista oli kulunnut jo sen verran aikaa, että oli hieman pihalla että mitää pitää tehdä ja hapenkulutuskin oli ihan omaa luokkaansa,
kun ei oikein enää hallinnut hengitystä.

Minä ja Napoleon-kala

Me, Yuko and fish

Kilppari...

Nemo

Hai!!!1!

Näkyvyys oli alkaneen wetseasonin takia jo aika huono, mutta tuli kyllä bongattua esim.
elämäni ensimmäinen hai. Tosin ko. hai oli riuttahai ja tykkää vain kasvisruuasta, joten
kovin kuumottava kokemus se ei ollut.

Seuraavana päivänä minä ja Juha lähdettiin tyttöjen kanssa ajelemaan taas vähän autolla.
Käytiin ensimmäisenä krokotiilifarmilla. Onnistuttiin jopa pääsemään koskettamaan sellaista
isokrokotiilia kun kierreltiin hieman varsinaisen aitauksen takapuolelle.

Kroko!!!

Aitauksen takaosasta

Siinä se nyt on

Muutama lisää

Seuraavana kohteena meillä oli jokin kosken tapainen, mikä osoittautuikin varsin hienoksi mestaksi. Innostuttiin Juhan kanssa uimaankin, kun info-paperi väitti että joessa ei hillu krokotiileja.

Tyhmät turistit taas liikenteessä

Uimassa

Nagisa piilossa

Koski

Vähän alempaa

Sunnuntaille oltiin varattu laskuvarjohyppy Yukon kanssa, mutta sää oli muuttunut yön aikana
todella surkeaksi. Siinä sitten oltiin nihkeellä fiiliksellä aluksi liikenteessä, mutta onneksi eräs infon tyyppi ylipuhui meidät ottamaan Minjin, mikä on sellainen valtavan ison keinun tapainen. Oli kyllä todella hauska kokemus, etenkin kun me voitiin mennä kolmistaan Erneston ja Yukon kanssa vekottimeen.

Seuraavana aamuna koitti sitten lähtö Cairnista. Todella onnistunut reissu, lukuunottamatta omaa mokellusta autolla. Vajaa 5500 kilometriä autossa ja 1kk itä-rannikolla ja silti tuli kiire,
että varatkaahan ihmiset aikaa jos sinnepäin suuntaatte.