28.9-8.10.2006 Kimmo ja Juho kylässä

Viikon henkisen latautumisen jälkeen olin valmis ottamaan pojat vastaan. Vieraat tulivat aamukoneella, tosin vasta joskus ysin aikaan eikä mua pahemmin huvittanut jäädä heitä neljäksi tunniksi kaupungille venaamaan, joten olin edellisen parin mukaan lähettänyt ohjeet kuinka päästään perille.

Pojat tulivat perinteiseen tapaan hyvin juhlinneina NZ:stä, joten päivä menikin siinä lähinnä lepäillessä. Illalla käytiin pikaisesti pyörähtämässä kaupungilla ja moikkaamassa mun frendejä kampuksella.

Perjantai-aamuna olikin sitten vuorossa Great Ocean Road 2, eli aamulla aikaisin taas vuokraamosta ja sitten kyytiläiset mukaan ja menoksi. Tällä kertaa tiimi koostui meistä suomalaisista ja Yukosta ja hänen japanilaista kaveristaan Akista (Akihan on japanissa tytön nimi, kaikille sivistymättömille tiedotettakoon).



Matkaohjelma oli ainakin minulle varsin tuttu ja noudatteli edellisen reissun kaavaa noin pääpiirteissään. Tosin tällä kertaa olin poistanut jännityksen majapaikan etsinnästä ja varannut mökin meille etukäteen.

Illalla vietettiin sitten suomalais-japanilaiset grillaus-sessiot. Sellanen ero tuli grilli-kulttuureissa huomattua että siinä missä me suomalaiset iskettiin lihat tulelle ja juottiin olutta, japanilaiset keskittyivät paistelemaan kaikenlaisia kasviksia ja riisimöykkyjä.


Suurempana erona edelliseen reissuun oli, että aikataulun salliessa jatkettiin matkaa Warnamboolin kaupunkiin tsekkaamaan valaita ja paikallinen merimuseo. Yritettiin säätää samanlainen valaanbongaus-risteily kuin NZ:ssa sillä se oli täällä huomattavasti halvempaa (n. 25€) ja valaat tekivät jotain muutakin kuin lilluivat pinnalla. Harmiksemme risteilyt olivat peruttu kovan aallokon takia, mutta tuli kuitenkin bongattua valas rannan näköalapaikalta.

Illaksi olivat frendit kampuksella luvanneet järjestää tequila-bileet. Puitteet olivat muuten hyvät, mutta itse tequila-puuttui, joten pitihän meidän suomalaisten hoitaa tämä juomapuoli kuntoon ja pistää bileet pystyyn. Täytyy kyllä myöntää että yllättävän paljon actionia lähti muutamasta hengestä alkoholin oikeanlaisen annostuksen ansiosta.

Sunnuntaista en oikein osaa sanoa, että mitä tehtiin. Kai me jossain pyörittiin evm.

Yuko ja Aki

Maanantaina meikkis sitten meni taas kiltisti kouluun ja pojat lähtivät pyörimään kaupungille.
Illalla sitten tapasin heidät keskustassa ja päättettiin mennä illalliselle, jonnekkin hienoon
ravintolaan. Ja oli kyllä suoraan sanoen paskin ravintola-kokemus tähän mennessä. Pöytään päästiin ja juomat saatiin tilattua. Sitten venailtiin menua 45min ja se lopulta tuli pyytämällä. Seuraavaksi 15min venailua ja viimein tilaus pyytämällä. Tämän ilakoinnin jälkeen ruokaa venattiin joku 45min, jonka jälkeen pöytään saatiin kylmät annokset. Tässä vaiheessa vitutus oli sitä luokkaa, että pyydettiin ravintolapäälikkö paikalle ja ilmoitettiin, että juomat maksetaan ja sitten tämä porukka lähtee menemään. Tämän jälkeen käytiin nauttimassa tehokas burgeri-ateria Hungry Jacksissä eli paikallisessa burgerkingissä.

Seuraavana päivänä pojat taas kaupungille ja minä kouluun ja illalla ravintolaan. Tuli vähän deja vu fiilis kun safka oli taas myöhässä, mutta tällä kertaa tilanne selvisi yhdellä huomatauksella ja saatiin vielä oluet lievittämään elämän tuskaa ja kun ruoka oli vielä oikein hyvää (miekkakalaa namnam) niin loppupeleissä oli oikein hyvä ravintolakokemus.

Pari seuraavaa yötä mulla oli duunia niin pojat saivat taas omatoimisesti kierrellä kaupungilla ja mä lepäsin kotona.

Kimmon ja Juhon jokapäiväinen aamupala

Perjantaina sitten minäkin liityin kunnolla seuraan ja käytiin katsomassa Melbourne museum ja lisäksi mentiin japanilaiseen kylpylään. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kylpylässä oli, että kiukaan käyttöohjeet löytyivät kiukaasti suomeksi. Illalla oli sitten vaihtaribileet, jossa tulikin edustettua suomalaiseen tapaan, ei siitä sen enempää.

Lauantaina meni mukavasi kämpisten kanssa kaupungilla hengaillessa, tosin tuli hengailtua sen verran tehokkaasti että illalla kun piti lähteä juhlimaan Timin läksiäisiä oli suurimmasta osasta porukkaa puhti poissa ja päätettiinkin sitten jäädä viettemään rauhallista koti-iltaa. Poikkeuksena joukosta oli Jimmie, joka sitten löydettiinkin aamulla takapihalta nukkumasta parin muun sankarin kanssa.

Illalla sitten vieraat jättivät Melbournen taakseen, tosin Juho päätti lähteä vielä viikoksi takaisin Uuteen-Seelantiin.

Itselleen kummankin vierailun paras anti oli, että sai puhua omaa kieltään omien kavereidensa kanssa. Kokonaisuudessaan kummatkin kyläilyt olivat oikein onnistuneita ja saipa sitä taas itsekkin pyörittyä Melbournessa vähän turistina.

Nyt onkin sitten budjetti perseellään niinkuin lomalta palaavalla kuuluukin olla ja kouluhommat painaa päälle, mutta eiköhän tämä taas tästä.

13-20.9.2006 Olli ja Anne kylässä

Vihdoinkin vieraita Suomesta \o/

Olli ja Anne sattuivat tulemaan sen verran sopivasti aamukoneella, että pääsin
heitä vastaan heti töiden jälkeen kun sattui yövuoro silloin olemaan. Aluksi
käytiin aamiaisella ennen kämpälle menoa. Aamiaisella ihmettelin vähän kun otin
"big breakfast" se lupasi pari leipää,pekonia, kanamunia ja vähän tomaattia ja maksoi 10AUD.

No sitten tuli annos pöytään ja selvisi samalla syy siihen hintaa. Yksi leipä oli vähintään
kahden paahtoleivän kokoinen ja lautanen oli pullollaan pekonia ja kananmunia. Kyllähän sen kaiken sai syötyä, mutta ei kyllä tarvinnut ennen iltaa mitään safkata.

Päivä tuli lähinnä levättyä ja illalla lähdettiinkin sitten harrastamaan korkeakulttuuria Picasson näyttelyyn. Meikäläiseen ei ihan kyseisen äijän taide uppoa, mutta tulipahan nyt nähtyä. Pariskunta jäi sitten vielä kaupungille pyörimään, mutta mun piti mennä vielä toiseksi yöksi duuniin.

Pari seuraavaa päivää vietettiin sitten katselemassa Melbournen nähtävyyksiä ja kyllähän sitä mahtui mukaan hieman biletystäkin.



Sunnuntaina oli sitten vuorossa vähän erilaista ohjelmaa, nimittäin MotoGP Philip Islandilla. Oltiin vuokrattu auto läheisestä vuokraamosta ja nyt tulikin sitten viimein testattua autolla ajamista täällä Ausseissa. Kauan sitä oltiinkin vältelty, mutta yllättävän helppoa tuo oli. Matkatiimi koostui meistä suomalaisista ja parista vaihtarista.

MotoGp oli hieno kokemus. Vaikka ihmisiä oli kohtuu paljon noin 55000 saatiin kuitenkin hyvät paikat radan vierestä. Formuloihin verrattuna itse kisakokemus oli kyllä parempi sillä paikoilta näki varmaan 1/3 radasta ja nähtiin kolmen eri kokoluokan ajot. Hieman outoa kyllä, että sitten kun ensin kisoja on väännetty ja käännetty niin loppuseremoniat kestävät ehkä 15min ja sitten kaikki kiltisti kotiin.






Kotiinmenossa on vain yksi pieni mutta, nimittäin saarelta vie pois vain yksi pieni silta ja koska kaikki ovat käytännössä tulleet sinne autolla tai moottoripyörille niin oli turha kuvitella että sieltä pääsisi hetkeen veke.



No koska aikaa oli niin päätettiin samalla käydä katsomassa kovasti hehkutettu pingviini-yhdyskunta. Voi olla että nälkä ja väsymys vaikuttivat paljon, mutta mestasta jäi vähän huono maku. Rannalle oli rakennettu sellanen amfiteatterin tapanen, missä sitten istuttiin ja katseltiin pikku pingviinit tulivat pienissä ryhmissä merestä. Meikkis odotteli hypetyksen perusteella niitä marssii sadoittain sieltä kerralla että ihan niin ei käynnyt.

Tosin nähtiin pingviini-pariskunta paneskelemassa, mikä oli ihan avartava kokemus.

Maanantaina otettiin sitten taas pari vaihtaria mukaan ja suunnattiin kohti Great Ocean Roadia. Illalla kun saavuttiin ajateltuun yöpaikkaan Port Campbelliin, huomattiin iloksemme että yöpaikat olivat kaikki lähes täynnä. Siinä alkoi jo vähän hätä tulemaan kun soiteltiin mestoja läpi ja mistään ei tärpännyt. Lopulta löydettiin yksi hostelli missä oli meillekkin tilaa.




Seuraavana aamuna mentiin tutustaan vielä kunnolla 12 apostoliin eli Great Ocean Roadin päänähtävyyteen. Tässä lähdettiin takaisinpäin, mutta kierrettiin sisämaan kautta katsomassa vielä vanhoja tulivuoria ja suolajärviä.







Keskiviikkona Olli ja Anne lähti kohti Uutta-Seelantia moikkaamaan Juhaa ja meikkis jäi Melbourneen lepäämään ja valmistautumaan seuraavien vieraiden tuloa varten.