13.4-1.5.2006 UUSI-SEELANTI!!

13.4 Torstai

Aamulla lähdettiin Melbournesta ja vasta viiden aikaan oltiin perillä. Ensimmäinen yllätys
mikä tuli vastaan oli että Australian pre-paid liittymä ei toimi täällä. Pienet ahdistukset
siitä kun oltiin jo jonkun verran myöhässä ja kaverit venaa lentokentällä. Lisäksi tuli tulkittua
hieman väärin alkoholin tuontirajoituksia ja ylimääräisenä tehtävänä piti salakuljettaa
ylimääräinen viinapullo tullin läpi. Ei musta kyllä huumekuuriiriksi olis, sen verran kuumotti tuokin tehtävä. Hermot kuitenkin piti ja tehtävä suoritettiin kunniakkaasti.

Lentokentältä siirryttiin sitten poikien kämpälle, josta sitten siirryttiin kohti kaupungin yöelämää. Ensimmäinen ihmetys oli että pääsiäisen kunniaksi suurin osa ravintoloista meni kiinni jo puolilta öin joten kovin suurta valinnan varaa ei ollut.

Eksyttiin sitten asuntolan lähellä olevaan pikkuklubiin, jossa oli myös muita vaihtareita. Ensimmäisenä outona asiana on että paikalliset ja muut vaihtarit kiljuvat "OIIII!!!" siinä missä Juhakin juhlatunnelmassa, ei kyllä ole pojalla hyvä vaikutus tähän yhteisöön.

Ilta oli varsin mukava ja tuli myös tutustuttua niihin oikeisiin paikallisiin eli maoreihein. Oikein
mukavaa porukkaa.

14.4 Perjantai

Perjantai vietettiin sitten kaupunkia tutkiessa eli lähinnä käveltiin pääkatu läpi ja hengattiin satamassa. Illalla suunnattiin rugby-peliin, mikä oli varsin mukava kokemus. Eritoten mieleen jäi Aucklandin öinen skyline joen toiselta puolelta katsottuna.Tosin meikäläiseen uppoaa aussifutis paremmin, sillä siinä tapahtuu enemmän. Plussaa kuitenkin Cheerleadereista ja mahdollisuudesta ihastella heitä noin 5 metrin päästä.

Skytower päivällä

Joku silta @ Satama
Ferry building

Valaanpyydystysvene @ Merimuseo

Rygby ja Cheerleaderit

Lisää Rygbyä

Lauantai.

Hyvin levätyn yön jälkeen kiivettiin Auckland Domain-kukkulalle jossa sijaitsee Auckland Museum. Kukkula on yhtä puistoa ja sieltä avautuu komeat näköalat, joka suuntaan.

Kukkulalle kapuamassa

Näkymä Auckland Domainilta

Museo sisälsi pääasiassa matskua Maoreista ja heidän historiastaan. Aikataulun tiukkuuden vuoksi ei kamalasti museossa kierrelty vaan käytiin katsomassa maorien tanssi- ja lauluesitys. En tiennytkään aikaisemmin että "poi"t ovat maoreilta peräisin. Kyllä siinä respecti nousi ku pari tyttöä leikki kahden "poi"n sijaan neljällä.

Tämän jälkeen suunnattiin kohti paria toisella puolella saarta olevaa rantaa. Se olikin eka kerta kun koki Uuden-Seelannin Aucklandin ulkopuolella. Todella upeita maisemia ja kiemurtelevia vuoristoteitä.

Piha Beach

Auringonlasku @ Piha Beach

Mä ja härö patsas

Illalla sitten olivat kämpikset järjestäneet kekkerit, jotka olivat sen verran mielenkiintoiset että
eiköhän niistä puhuta vielä jonkun aikaa.

Sunnuntai...

Suurta koomaa ja seuraavana päivänä alkavan Road Trip New Zealandin alustavaa suunnittelua. Tiimi koostuu musta, Juhasta, Tupesta ja saksalaisesta Mehmetistä, joka on poikien frendi yliopistolta. Suunnitelma on pääpiirteissään ajaa Pohjois-Saaren länsirannikkoa pitkin Wellingtoniin, josta sitten lautalla Etelä-Saarelle. Etelä-saarella kuljetaan hiljakseen kohti Queenstownia, jota sitten käytetään tukikohtana Etelä-saarta tutkittaessa. Jossai
vaiheessa pitää sitten lähteä takaisin ja tavoitteena olisi olla 30. päivä takaisin Aucklandissa.

DAY 1 Auckland-Waitomo-Mt. Taranaki-Paraparaumu

Auto pakattuna ja lähtökunnossa

Aikataulun mukaisesti päästiin lähtemään aamukahdeksalta Aucklandista. Ensimmäisenä kohteena oli Waitomo Caves, joka on kuuluisa glowormeistaan. Luolan uumenissa näyttää kuin tähtitaivas avautuisi katossa kun tuhannet madot loistavat sinistä hohkaa. Upeaa...jos joskus tulee seuraava mahdollisuus ni pitää myös kokeilla black water draftingia mikä on käytännössä luolissa kiipeilyä, uimista ja muuta vastavaa action-henkistä.

Maisemaa alkumatkasta

Ulos Waitomo-luolasta

Tämän jälkeen siirryttiin Mt. Egmontille mikä on Fuji-vuorta muistuttava vuori Pohjois-saaren länsiosassa. Sää ei meitä suosinnut ja koko vuori oli pilvien peitossa. Harmitti hieman sillä vuoren takia ajettiin yli sata kilometriä ja se on kuulemma todella upea ilmestys hyvällä säällä.

Lake joku

Tupe oli suunnitellut että yövyttäisiin läheisessä kaupungissa mutta innostuttiinkin ajamaan lähes wellingtoniin saakka ja yövyttiin sitten matkasta uupuneena ihan motellissa, mikä olikin hyvä ratkaisu sillä yöllä satoi aivan älyttömästi.

DAY 2 Paraparaumu-Wellington-Picton-Blenheim

Tää päivä oli kyllä matkustamisen suhteen helppo. Ensin varattiin lauttapaikka ja sitten
siirryttiin Wellingtoniin venailemaan lautan lähtöä. Vähän aikaa tuli hengailtua kaupungilla, mutta ei kyllä oikein mitään kuvaa mestasta saannu.

Wellington

Lauttamatkan alussa tunnelma oli jotenkin vaisu ja vähän pohdittiin että onkos tää matkustaminen kokenut jonkinasteisen inflaation ku ei oo enää sellanen samanlainen innostunut fiilis. Onhan tähän väkisinkin jo muodostunut tietynlainen rutiini, mutta kyllä taas fiilikset kohosivat kun lähestyttiin Etelä-saarta ja upeat maisemat yllättivät taas. Siinä sitten istuttiin laivan keulassa kun se meni kapeahkoon salmeen, jonka kummallakin puolella kohoaa vuoret.

Etelä-Saari lähestyy

Saavutaan Pictoniin

Pictoniin päästyämme ajettiin nopeasti Blenheimiin ja säädettiin ittellemme majapaikka. 7,5 eurolla naama saatiin huone, jossa on vielä jääkaappi,vedenkeitin ja leivänpaahdin, ei hullumpi diili.

Nyt istutaan kämpillä ja on vähän ylimääräistä ni pähkäillään reissusuunnitelmaa enemmän. Paljon olis nähtävää mutta aika ei oo kaikkeen ni joutuu kovasti nyt miettimään mitkä on ne tärkeimmät jutut.

DAY 3 Blenheim-Kaikoura-Christchurch

Nohevina herättiin jo puoli yhdeksältä ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme kohti
Kaikouran rannikkokaupunkia, joka on paras paikka spotata valaita Uudessa-Seelannissa. Meille
olikin retki varattuna puolen päivän jälkeen.

Patsastelua

Maisemaa matkalta Kaikouraan

Reissu oli kyllä vähän turhan kallis, reilu 60eur mutta spotattiin kyllä kolme miekkavalasta,
hylje ja pari kaskelottia eli englanniksi sperm whales. Ei voi kyllä käsittää mistä moinen nimi tulee. Miekkavalaat olivat komean näköisiä, mutta itse valas näytti pääasiassa vain isolta möykyltä lihaa kun se lepäsi pinnalla, eikä siitä näkynnyt läheskään kaikkea. Valaan sukeltaminen oli kyllä hieno kun näki sen klassisen pyrstön.

HyljeMiekkavalaita

Kaskelotti

Valasbongauksen jälkeen jatkettiin autolla kohti Christchurchia. Jännä kyllä täällä miten maisemat saattavat muuttua yhden mutkan jälkeen totaalisesti. Todella upeaa seutua.

DAY 4 Christchurch-Mt.Cook-Queenstown

Päivä aloitettiin tsekkaamalla Christchurchin keskusta. Keskustaa hallitsee vanha katetdraali joka onkin komea ilmestys. Keskustasta sitten pienen säätämisen jälkeen löydettiin oikea tie ulos kaupungista.Christchurchin katetdraali

Puisto @ Christchurch

Reitiksi valitsimme hieman pidemmän maisemareitin, joka kierteli vuorten tuntumassa. Aluksi maisemat muuttuivat vain hieman mäkiseksi, mutta jälleen kerran NZ yllätti ja erään mutkan takaa avautui upea maisema suureen laaksoon jonka keskellä virtasi joki, jossa oli vaalean sinistä vettä.Näkymä sillalta

On oikeesti kylmää vettä

Matka taittui eteenpäin ja ohitimme Lake Tekapon ja Lake Pukakin. Emmä kyl tiiä miten tätä enää hehkuttaisi, peilityyni ja kristallin kirkas vesi sekä upea vuoristo. Kuvista saa jotain osviit taa minkäläistä maisemaa tää mesta tarjoaa...

Lake Pukaki

Lake Pukaki

Mt. Cook häämöttää

Ennen auringon laskua kerettiin vielä Mt. Cookin juurelle ja katsomaan Tasman-jäätikköä. Jäätikkö tosin oli varsin sulanneen näköinen ja näytti lähinnä likaiselta vuoristojärveltä. Alas näköalapaikalta tuli hieman kiire kun aurinkolaski nopeasti ja pimeässä ilman taskulamppua ei kyllä alas olisi selvinnyt.

Tasman Glacier

Loppuilta vietettiin sitten autossa ja päätimme ajaa iha Queenstowniin saakka. Matkalla koitti iloinen yllätys kun selvisi että majapaikan kanssa on varsin hiljaista. Emme saanneet mistään varattua paikkaa eikä kaupungissa ollut mikään mesta auki. No ajeltiin siinä sitten puolisen tuntia telttapaikkaa ja lopulta löysimmekin epämääräisen ryteikön johon pistettiin leiri pystyyn.

Aamu telttayön jälkeen

DAY 5 Queenstown ja alueeseen tutustuminen

Aamulla yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen herättiin Mehmetin torvensoittoon. Saksalaispoika oli nohevana herännyt jo aikaisemmin ja säätänyt meille majapaikankin valmiiksi. Olikin virkistävää päästä suihkuun parin päivän tauon jälkeen.

Lopulta sitten suunnattiin tutkailemaan itse Queenstownia. Mesta on noin 7500 asukkaan pieni kylä, mutta porukkaa oli liikenteessä varsin paljon sillä mesta oli täynnä turisteja. Ensimmäiseksi suunnattiin Bob's Peakille, joka on kaupungin vieressä sijaitseva 400m korkea kukkula. Ilma oli sateinen mutta meidät palkittiin hienolla sateenkaarella.

Näkymä Bob's Peakilta kohti Queenstownia

Sateenkaari Bob's Peakilla

Alas päästyämme menimme Kiwi-puistoon, jossa vihdoin ja viimein bongattiin NZ:n paikallislintu Kiwi. Se ei ookkaan ihan niin separi ku oltiin luultu, mutta on se silti oudon näköinen: Puistossa nähtiin uudestaan maorien tanssi- ja lauluhässäkkä sillä muunnoksella että nyt me jouduttiin mukaan harjoittelemaan Hakaa eli maorien sotatanssia.

Me & Maorit

Bob's Peak illalla

Ja tietysti käytiin vielä lopuksi varaamassa pitkään suunnitellut benji-hypyt. Päädyttiin lopulta
kolmen hypyn komboon. 1. 43m Karawao-sillalta (1. kaupallinen benji maailmassa) 2. Yö-benji
Bob's Peakilta 47m 3. Nevis highwire eli 134m kanjoniin \O/

DAY 6 BUNGY!!!!!!!!!!!

Karawao 43m

Puolelta päivin siirryttiin ensimmäiselle hyppypaikalle. Fiilikset vaihtelivat kuumotuksesta innostukseen. Meikkis pääsi hyppäämään ensin ja täytyy kyllä sanoa että kun tuli oma vuoro kiivetä lankulle pelotti kyllä jonkun verran. Mutta kun tuli hetki hypätä ni kyllä sitä samantien tuli mentyä. Hyppy ei ollut ihan perusbenji vaan tuli tehtyä samalla dippi eli puolivartaloa kävi joessa. Oikeastaan siinä vaiheessa vasta tajusi jotain. Vesi antoi kyllä kunnon lisäsävärit.

Karawao-joki

Hyppypaikalta

The Ledge 47m

Olikin hyvä idea ottaa tämä hyppy yöhyppynä sillä öinen näkymä kukkulalta oli upea. Tässä hypyssä erikoisuutena oli mahdollisuus ottaa vauhtia ja tehdä temppuja sillä nyt meidät oli sidottu vartalosta eikä jaloista. Itselleni tää hyppy oli ehkä nihkein sillä ponnistuvaiheessa tuli häseiltyä ja alas tuli mentyä aluksi jalat edellä. Tiira veti ehdottomasti hienoimman hypyn, pelkästään kalsarit jalassa kolme volttia. mad props.

Illalla käytiin vielä vähän ulkoilemassa kolmen suomalaisen muijan kanssa joihin oltiin törmätty
edellisenä päivänä, mutta lepäämään mentiin kiltisti jo puolen yön aikaan, sillä seuraavana
aamuna herätys oli jo seitsemältä viimeistä hyppyä varten.

DAY 7 Nevis Higwire 134m ja Queenstown -> Milfords Sound

Aamulla olikin sitten kunnon kuumotukset päällä kun siirryttiin viimeiselle hyppypaikalle, mutta onneksi perillä jännitys vaihtui innostukseen mikä teki hommasta huomattavasti helpompaa. Hyppypaikkana toimii vaijereille viritetty koppi, joka roikkuu 134 metriä kanjonin pohjan yläpuolella.

Onneksi tuli tehtyä pari "harjoittelu"-hyppyä pohjille sillä tämä oli ihan eri luokkaa. Normaalisti
pelkästään koppiin siirtyminen oli ollut tarpeeksi extremeä. Itse hyppy oli aivan mieletön kokemus ja pieksi mennen tullen edelliset. Nyt ei kyllä ole korkean paikan kammosta kamalasti tietoa. Homma myös videoitiin ja poltettiin dvd:lle ni saa muutkin vähän kuvaa minkälaisesta hommasta on kyse.

Koppi keskellä kanjonia

Hieman lähempää

Kuumottaa

Mehmet matkalla alas

Kaikkien onnistuttua viimeisessä hypyssä voitiinkin tyytyväisen jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdetta eli Milfords Soundia. Tietä tänne sanotaan NZ:n kauneimmaksi eikä suotta, todettiin tässä juuri että on varmasti upein paikka missä on tullut käytyä. Korkeita jyrkkiä vuoria ja satoja vesiputouksia. Ehkäpä kuvat antavat edes jotain osviittaa...

Mirror lakes

Mirror lakes

Vesiputouksia

Vähän isompi vesiputous

DAY 8 Milfords Sound, veneilyä ja patikointia

Aamu aloitettiin risteilyllä vuonossa, about 23 eurolle tuli kyllä vastinetta. Nähtiin koko vuono
ja sen lisäksi delfiineitä ja merileijonia. Lisäksi käytiin merenalaisessa akvaarariossa. Vuonossa
on sellainen erikoisuus että makean veden kerros joka syntyy suuresta määrästä sadetta estää valonpääsyn syvemmälle ja tämä mahdollistaa että normaalisti 70 metrin syvyydessä elävät ötökät elävät täällä jo 9 metrin syvyydessä. Lievästi harmitti ettei tullut otettua sukelluslupaa mukaan matkaan...

Milfords Sound
Vähän lisää

Mitre Peak

Milfords Soundia parhaimmillaan

Delfiinejä
Fur Seals

Underwater Observatory

Iltapäivä vietettiin reippaasti patikoidessa. Tavoitteena oli 1400metrin korkeuteen ulottuva Gertrude's Saddle. Aivan ylös saakka ei ajan ja varusteiden puutteen vuoksi päästy mutta varsin lähelle kuitenkin. Kuten kuvista näkyy reitille sattui muutama yllätävä este mutta emme me niiden takia luovuttaneen. Vesi oli älyttömän kylmää ja jalat meni nopeasti tunnottomaksi.

Kaiken tän extreme hässäköinnin jälkeen meikkis menee telomaan oikeankäden keskisormen vessan oveen. Saas nähä kuinka paranee...

Silta o vähän huonosti suunniteltu
Taas kahlataan
Ylemmäs

Sormi seuraavana päivänä

DAY 9 Milfords Sound -> Queenstown -> Fox Glacier

Pelkkää matkustamista sateessa koko päivä. Pysähdyttiin pikaseen Queenstownissa syömässä ja moikkaamassa poikien vaihtarikavereita. Koska sade jatkui koko päätettiin ajaa aina jäätiköille saakka. Tie tarjosi jälleen mukavia maisemia, mutta mielenkiintoisin yllätys oli maanvyörymä.

Onneksi tämä ei sattunu varsinaisesti meidän kohdalle vaan saavuttiin paikalle kun raivaus oli ollut käynissä jo pidemmän aikaa. Vuorijonossa oli aivan älyttömän kokoinen aukko ja tie oli hautaunut noin 300 metrin matkalta. Harmittaa vaan ettei tajuttu pysähtyä ottamaan kuvia.

DAY 10 Fox Glacier -> Franz Joseph's Glacier -> Motueka

Oltiin kovasti suunniteltu päivän retkeä jäätiköille mutta ystävämme sade yllätti taas ja muutti suunnitelmia. Fox Glacier käytiin tarkastamassa aika kaukaa kun ei huvittanut hengailla sateessa. Mutta kun siirryttiin Franz Josephin jäätikölle sade lakkasi ja pääsimmekin käymään Glacier Terminalilla eli kohdassa missä itse jäätikkö alkaa. Matkaa oli sinne yllättävän paljon ja läheltä jäätikkö näyttääkin todella massiiviselta.

Franz Joseph Glacier
Hieman lähempää

Loppu päivä ajettiinkin sitten taas sateessa ja lopulta päädyttiin Etelä-saaren pohjoisosaan Motueakan kaupunkiin. Täällä sentään ei sada ja taivas on lähes pilvetön.

DAY 11 Abel Tasman National Park

Yritettiin ensimmäiseksi vuokrata kajakit että oltaisiin päästy melomaan luonnonpuistoon, mutta yhdenhengen kajakin käyttövaatimuksena oli että osaa tehdä eskimokäännöksen eikä meidän vakuuttelut taidoista riittänyt, meistähän tupe on ainoastaan joskus kerran kajakilla leikkinyt.

Päädyttiinkin sitten matkaamaan vesitaksilla luonnonpuistoon ja käveltiin takaisin. Vesitaksi oli hieman outo, ensin noustiin maalla olevaan veneeseen joka sitten traktorilla kuljetettiin veteen. Matkalla käytiin ihmettelemässä kiveä joka oli jotenkin ihmeellisesti haljennut keskeltä, olihan se hieno mutta en mä sit nyt välttämättä pistäisi NZ-mainoskampanjan pääveturiksi tjsp.

Venetaksi

KIVI!!!

Määränpäämme oli Anchor Bay, joka nimensä mukaisesti on ainut lahti missä ko. luonnonpuistossa voi veneen laittaa turvallisesti ankkuriin. Siitä sitten lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Alkumatka oli varsin tuskainen koska se oli pelkästään jyrkkää ylämäkeä, mutta siitä eteenpäin pääsikin mukavasti kulkemaan lievää alamäkeä. Matkalla tuli hiippailtua parilla rannalla ja nautittua jälleenkerran postikortti-luokan maisemista.

Anchor Bay

Rantaa @ Abel Tasman National Park

Rantaa @ Abel Tasman National Park

Vajaan kolmen tunnin ja 12km:n jälkeen saavuimme takaisin autolle ja päätimme palkita itsemme roskaruoalla. Minäkin olin henkisesti valmis menemään McDonaldsin burgeritehtaalle, mutta ko. tehdasta ei löytynyt joten suuntasimme KFC:hen. Menin sitten rikkomaan valani etten koskaan sinne menisi mutta päätin kuitenki kokeilla myös niin burgereita ja minut palkittiin suoraan sanoen paskalla. Mehmet oli tyytyväinen koska sai syödä melkein puolet mun ja Tuben aterioista. Siinä sitä sitä saksalaista kustannustehokkuutta.

Illalla kuitenkin murheet haihtuivat nauttiessamme kuumasta kylvystä ja kylmästä oluesta.

DAY 12 Motueka -> Picton -> Wellington -> Lower Hutt

Päivä ei ollut kyllä kovin tapahtumarikas. Mitä nyt oltiin vähän arvioitu ajomatka Pictoniin väärin ja vähän saatiin jännittää lautalle ehtimistä, mutta hyvin sitä kuitenkin kerittiin ja lauttahan oli tietysti myöhässä. Lauttamatka meni onneksi sujuvasti elokuvaa katsellen, Mehmetti taas nukahteli kesken kaiken.

Wellingtonista siiryttiin lähikaupunkiin Lower Hutiin, jossa sijaitsi tuttu ja turvallinen top 10 Holiday park, jonka palveluita ollaan käytetty joka toinen yö.

DAY 13 Lower Hutt -> Wellington -> Taupo -> Rotorua

Aamulla sitten sykittiin katsastamaan Wellingtonin kuuluisa Cable car. Mesta oli kyllä hyvin jemmattu sillä ala-asemaa emme keskustasta löytäneet mitenkään, mutta onneksi eksyimme lopulta yläasemalle. No olihan se kiva ja halpa kokemus mutta en kyllä Wellingtoniin pelkästään ton takia menisi.

Wellingtonista jatkettiin sitten matkaa Taupolle, jälleen kerran sateessa. Taupolla pysähdyttiin sen verran että saatiin napattua pari valokuvaa ja harrastettua hieman yleistä häröilyä.

Rotorualle sitten taas tuttu ja turvallinen Holiday Park. Vettä satoi oikein huolella, mutta mepä suunnattiin Polynesian Spa kylpylään, joten ajatus kastumisesta ei pahemmin auttanut. Mesta mainostaa itseään yhtenä maailman parhaista kylpylöistä, mutta voi tuska ja ahdistus, ei allasbaaria eikä saunaa!!! No tähän oli tyytyminen ja kyllähän se mineraalipitoisessa 42 asteisessa vedessä lilluminen tekee hyvää ilman mallasjuomaakin.

DAY 14 Rotorua -> Auckland

Päivä oli todella upea vaikka majapaikan pitäjä uhkailikin meitä edellisenä iltana kaikenlaisella paskasäällä. Nyt harmitti ettei oltu Taupossa hyppäämässä laskuvarjolla. Rotorualla käytiin vielä tsekkaamassa paikalliset mutalammikot ja geysirit.

Mutalammikko

Geysir

Edessä oli vielä siirtyminen Aucklandiin mikä oli hieman tuskainen sillä aurinko porotti todella intensiivisesti eikä vanhassa dollyssa enää ilmastointi pelittänyt.

Illalla vielä mä sykin Sky Toweriin sillä onhan se Aucklandin nähtävyys nro 1. Komeat maisemat mutta olisi ollu kivempi käydä kyllä päivällä.

Öinen Auckland maankamaralta
Skytower

Öinen Auckland Sky Towerista

TAKAISIN MELBOURNEEN

Aamulla oli sitten herätys 5.30 ja mä lähdin sykkimään kohti lentokenttää. Siellä sitten väsyneenä sain todeta että kone lähtee pari tuntia myöhässä. Onneksi sentään tajusin syödä lentokentällä koska matkalla sai vain pienen aamiaisen ja lento sujui nopeasti leffaa katsellessa. Perillä huomasin tullissa ollessani että kengät on aika saviset, mutta hiippailin kuitenkin
tullin läpin vaikka aussit ovatkin tiukkoja vieraan maan mudan suhteen.

Yhteenvetoa reissusta:

Todella upea reissu, NZ maana pitää ehdottomasti katsastaa jos täällä päin maailmaa liikkuu, etenkin etelä-saari.
Autossa istuminen ei lähiaikoina nappaa, takana noin 4900km kahdessa viikossa.
Reissun highlight ehdottomasti Nevis Highwire.
Luontopuoli NZ:ssä todella upea, kompaktissa paketissa tulee sademetsät,jäätiköt ja tulivuoret ja muut vastaavat hässäkät.

Ainut nihkeä puoli reissussa on että telottu sormi nihkeilee vieläkin ja tänään mennäänkin sitten kuulemaan lääkärin tuomio asiasta.